Viisi tehokasta päivää Puerto Ricossa. Yllätykseksemme myös erinomaista ruokaa ja varsin ystävällisiä ihmisiä. Emme odottaneet Puerto Ricolta juurikaan aurinkoa enempää, mutta saimme kosolti kokemusta erilaisesta Karibiasta, kuin mihin olimme tutustuneet aiemmin. Ja jauhobanaani kruunasi kaiken!

Jälleennäkemisen riemua Miamissa. Turhautumista ruuhkissa ja pelkoa kaatosateessa tien päällä. Riemua Legolandissa ja vimmaista pakkausta lentokenttähotellissa. Viimeiseen kolmeen päivään on taas kerran mahtunut tolkuttomasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Huomio rumalla kuvalla, mutta pakko tehdä ihan oma postaus tästä nerokkaasta kapistuksesta. Potkulautalaukku, yksi lentokenttäelämämme pelastaja. Vahva suositus täältä kaikille millä tahansa välineellä matkustaville lapsiperheille.

Reissun ehkä raskain siirtymä, eli Fiji-Los Angeles-Miami-roadshow, ja kuinka siitä selvitään hengissä. Päiväni murmelina, kun lennämme yli Tyynen meren vuorokausirajan ja laskeudumme samana aamuna, jonka iltana lähdimme matkaan. Tästä johtuen pää on sekaisin kuin se kuuluisa sisäinen seinäkello. Mutta siitä huolimatta tämäkin erikoiskoe päästiin kunnialla maaliin.

Vaikka ympärillä on yksi maanpäällisistä paratiisisaarista, voi ikävä iskeä. Se tulee läpi niissä hetkissä, kun tuntee olevansa kaukana kotoa ja ymmärtää, miten kamalaa olisi, jos sinne ei voisi palata. Sade tuo lisäksi tullessaan merimiesten tarinoita ja ötököitä. Pian on aika jättää Oseania taakse.

Tervetuloa paratiisisaarelle, jossa ajan kulku hidastuu, eikä pilvien elämästä tiedä kukaan. Ihmiset hymyilevät kukka korvan takana ja all inclusivessa on paljon liikaa kaikkea. Minuun uhkaa kuitenkin hiipiä pieni melankolian poikanen. Koti-ikävääkö, ei kai sentään? Bula bula ja hymyä huuleen.

Itkua, naurua ja yllätyskäänne, joka vei meidät hautausmaalle. Kadonneen sukulaisen hautamuistomerkin äärellä historia vilisee silmissä ja kaikilla on jotenkin tunteellinen mieliala. Joidenkin asioiden pitää tapahtua, ja meidän piti tulla tänne.

Vierailu Hobittilassa on LOTR-teosten kanssa koko ikänsä eläneelle kuin astuisi hetken epätodelliseen uneen. Kuulimme monta huokausta ja näimme joitakin kyyneleitä, mutta ennen muuta koimme yhden matkamme hienoimmista elämyksistä, joka vieläpä toimi kuin se kuuluisa junan vessa.

Rotorualla saunomme löylyttömässä saunassa, kiikumme puiden latvoissa ja opimme hurjasti lisää maori-kulttuurista ja kaikesta meitä ympäröivästä. Kiehtova muutama päivä maoreille tärkeällä järvellä oli aivan liian lyhyt, mutta ehkä tämä olikin tunnustelumatka seuraavaa kertaa varten.

Matkalla etelään kohtasimme sääilmiöiden koko kirjon, pysähdyimme ihanissa yhden yön paikoissa ja ajelimme junalla Coromandelin vuorten päällä. Tällä pikataipaleella oli myös tuhat tiukkaa vuoristotiemutkaa, ja syntyi uusi varoitushuuto: “Bonjovi bonjovi!”

Tampa Bay, mikä ihana pysähdys keskellä hiljaisuutta ja lokkien kirkunaa - ja sirkkoja. Hiljennymme myös Cape Reingan maisemien äärellä, otamme ilon irti rannasta, altaasta, porealtaasta ja tietenkin tenniskentästä. Niin, mainitsinko jo sirkat?

Nautimme ystäväni vieraanvaraisuudesta, imemme itseemme kaiken, mitä ehdimme, maan kulttuurista, maoreista, historiasta, taruista ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Mini ihastuu ikihyviksi kaveriperheen tyttäreen ja kissaan, ja lisäksi vietämme lämmintä (huom. ei Australian tavoin kuumaa) kesäyötä grillaten ja tarinoiden.

Coolum Beach, mikä paratiisi se oli meille reissussa rähjääntyneille matkalaisille. Asunnon valinta oli täysi napakymppi ja muutenkin paikka pääsi yllättämään todella positiivisesti. Täällä opin rakastamaan pyykkikonetta ja kuivausrumpua.

Kosteaa, kuumaa, kylmää, nahkeaa, hämähäkkejä, öttiäisiä, rapinaa, siritystä ja sirkutusta. Kaikenlaista voi Australian yö tarjota unettomalle matkalaiselle. Missä menee oman sietokyvyn raja, ja kuinka se venyy matkatessa maailmalla?

Byron Bay, pieni talo viidakossa, ja samalla pientä tuntumaa myös viidakon muihin asukkeihin, eli päätämme olla jakamatta asuntoamme ison hämähäkin kanssa. Nautimme rannoista ja teemme myös hiukan kouluhommia luonnonpuistossa.

Löydämme itsemme kaatosateessa Katoombaan. Koemme outoja hetkiä typötyhjässä hotellissa, ihastumme seuraavana aurinkoisena päivänä Blue Mountainsiin ja ajamme reilun 600 kilometriä rannikolle Coffs Harbourin ihanaan surffitunnelmaan.

Ensikosketus Sydneyyn on pilvinen ja sateinen. Käymme kahdessa päivässä kolme museota, ihmettelemme oopperataloa ja haahuilemme China Townin kulmilla. Pikantin lisänsä tuo presidentinvaaleissa äänestäminen.

Teemme parin päivän täsmäiskun pilviseen ja sateiseen Singaporeen. Ihastumme paikkaan ja syömme itsemme tyytyväisiksi. Ehdimme tehdä paljon, mutta vielä enemmän jäi tekemättä. Tänne pitää varmasti palata ajan kanssa.

Jännittävän edellisen yön jälkeen pääsemme kuitenkin kohti Bangkokia, väistämme millillä pahanlaatuisen nälkäkiukun ja menetämme hermomme taksikuskeille. Äidin sydän nyrjähtää raiteiltaan, kun Teinin selkä katoaa ihmisvilinään ja hän lähtee yksin paluumatkalle Suomeen.

Viikon tutustuminen viehättävään Nai Harnin alueeseen, joka parani kummasti päivä päivältä, kun ihmismassa viikon edetessä väheni. Lisäksi valmistaudumme siirtymään Bangkokiin, jota edeltää pieni jännitysnäytelmä, sillä kuume ilmoittautui matkakaveriksi.