Pitkän puntaroinnin ja jännittävän lomaäänestyksen jälkeen talvilomamme on nyt päätetty ja lennot varattu. Tällä kertaa valinta oli vaikea, ja meinasin jo vaipua epätoivoon, kun toiveet ja lompakon sisältö eivät mitenkään meinanneet kohdata. Vaan jälleen kerran sisukkuus palkitaan, ja suunnittelu voi alkaa.

Retki, joka muutti elämäni. Auschwitzin kauheus on kauheampaa, kuin osasin kuvitella. Jos en aiemmin osannut kuvitella sitä, mihin julmuuteen ihminen pystyy, tämän jälkeen tiesin sen liian hyvin. Yksi elämäni synkimmistä päivistä, jonka vahvuutta en osannut ennakoida, vaikka tietysti tiesin, mihin olin menossa.

Krakova haltuun fillareilla. Parin päivän aikana kaupunki osoitti mukavuutensa ja paljasti niin paikalliset katuruoat kuin kauniit vanhat korttelitkin. Kertakaikkisen suositeltava viikonloppukohde.

Aste asteelta aurinkoisempaa. Kelien lämmetessä piipahdamme Lissabonissa, ja sitten onkin aika ottaa Atlantti haltuun. Kumpi voitti, valtameri vai me? Miksi portugalilaiset talot on päällystetty laatoilla? Ja miten sytyttää grilli tuulen huidellessa myrskylukemissa? Siinä muutama loman loppupuolen keskeisistä kysymyksistä.

Portugalin loman ensimmäistä puolikasta voisi kutsua vaikka torjuntavoitoksi. Jäätävästä tuulesta huolimatta uimme ja retkeilimme, ja huomasimme, että on mahdollista syödä liikaa pastel de natoja. Penan linnan puisto oli mahtava ja Burger King vielä mahtavampi.

Helteiset pari päivää Bangkokissa ison mahan kanssa - uhka vai mahdollisuus? Tuktuk-huijareita, makaava buddha ja kelluvat markkinat. Ja paljon nälkäkiukkua ja hikeä ja lyllerrystä. Mutta selvittiin tästäkin.

Sain suunnitteluhaasteen kaverilta: lapsille on luvattu syyslomalla Aasia, suurkaupunki ja tropiikki. Mitä ihmettä jää jäljelle, jos Thaimaahan ei kannata mennä monsuunisateiden takia (ne nimittäin pieksevät maata syys-lokakuussa)? No, siihen muutama vastaus tässä jaksossa, plus muutama vinkki siitä, mitä tuleman pitää.

Kolmen yön keikkamatka Barcelonaan sisälsi rakkautta musiikkiin, kiitos Pearl Jam, ruokaan, kiitos tapakset, ja viiniin, kiitos cava ja muut valikoidut. Nauroimme paljon, nukuimme (liian) vähän, ja leikimme turisteja Compeedien voimalla. Kyllä kannatti, joka sekunti oli sen arvoista.

Barcelona, monelle se on Gaudin arkkitehtuuria ja tapaksia. Minulle se on ollut niitäkin, mutta myös poliisilaitoksia, ruokakortteleita ja katukuppiloita. Kuinka monta Gaudia kannattaa yrittää kiertää ja kuinka syödä hyvin mutta lompakkoystävällisemmin?

Tämän vuoden Pariisi näytti uuden puiston, uusia museoita, tuttuja ja uusia kulmia, ja tietenkin ihania ystäviäni. Puhuin ranskaa enemmän kuin uskalsin odottaa ja opin sisäelimistä ja kaiken maailman ruhonosista enenmmän kuin ehkä halusinkaan. Löysin myös muutaman kiva uuden ravintolan. Ihanaa oli, kuten aina.

En tiedä mistä aloittaa. Pariisi, kaupunki, johon olen palannut uudestaan ja uudestaan lukuisista eri syistä. Rakkauteni siihen on syvä ja selittämätön. Tässä blogissa avaan pari omaa suosikkiani Pariisista.

Koh Yao Yai, viehättävä ja rauhallinen pikkusaari kaukana Phuketin hälystä, mutta silti niin ihanan lähellä. Tutustumme puolimetriseen kotiliskoon ja opimme, että joku voi kääntää peiton pyytämättä nukkumavalmiuteen, jollet osaa kieltäytyä.

Tervetuloa Railay Beachille, missä kohtasimme lähes kaiken mahdollisen. Kaatosateet, hullut sammakkokuorot, käärmeet kylppärissä, vatsapöpöjen yllätyshyökkäykset ja lopulta aurinkoakin. Tälle osalle reissuamme naureskelemme edelleenkin, koska itkeäkään ei enää kannata. Harvoja asioita on tatuoitu mieleni sopukoihin näin vahvasti.

Guadeloupe toinen puoli, Basse-Terre oli häkellyttävää vehreyden, rantojen ja vesiputousten ilotulitusta. Illat ihmettelimme pesukarhujen kiilusilmiä viidakossa ja päivät pyörittelimme silmiämme toinen toistaan kauniimpien rantojen äärellä. Myös Jaques Cousteau ja merkilpikonnat kuuluvat tarinaan.

Guadeloupen saari Karibialla on Ranskan merentakainen alue, ja juuri siksi niin viehättävän omituinen. Ihmiset viisveisaavat turisteista tai muusta kuin ranskan kielestä, kanat kohtelevat turisteja vähintäänkin yhtä omituisesti ja bussikuskit arpovat lippujen hintoja hatusta. Mutta maisemat ovat mielettömiä, ruoka hyvää, ja kas kummaa, viiniä ja croissantteja saa kaikkialta.

Kiitos ja kumarrus Tankah Shoresille. Viimeinen viikko helli meitä niin puitteilla, säällä kuin ympäröivällä luonnollakin. Rakastuin hitusen viereiseen cenoteen. Kotimatkalle lähtiessä meinasi itku päästä, mutta yhtä aikaa tämä oli ainut oikea tapa päättää matka, jota emme tulisi unohtamaan.

Tervetuloa Meksikoon. Upeiden maisemien lisäksi tutustumme siihen, kuinka all inclusivessa ihmiset hamstraavat kylmiä drinkkejä aikuisten termoskannuihin ja päivittelemme kuulumisia kaveriperheen kanssa. Sen jälkeen päädymme paratiisiin.

Viisi tehokasta päivää Puerto Ricossa. Yllätykseksemme myös erinomaista ruokaa ja varsin ystävällisiä ihmisiä. Emme odottaneet Puerto Ricolta juurikaan aurinkoa enempää, mutta saimme kosolti kokemusta erilaisesta Karibiasta, kuin mihin olimme tutustuneet aiemmin. Ja jauhobanaani kruunasi kaiken!

Jälleennäkemisen riemua Miamissa. Turhautumista ruuhkissa ja pelkoa kaatosateessa tien päällä. Riemua Legolandissa ja vimmaista pakkausta lentokenttähotellissa. Viimeiseen kolmeen päivään on taas kerran mahtunut tolkuttomasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Huomio rumalla kuvalla, mutta pakko tehdä ihan oma postaus tästä nerokkaasta kapistuksesta. Potkulautalaukku, yksi lentokenttäelämämme pelastaja. Vahva suositus täältä kaikille millä tahansa välineellä matkustaville lapsiperheille.