Ljubljana - pieni ja sympaattinen

Matkamme viimeistä etappia näytteli Ljubljana, jossa vietimme muutaman yön. Aavistelin, että tiivis mökkiasuminen olisi vaatinut veronsa, ja tarvitsimme vähän tilaa, enkä ollut lainkaan väärässä. Slovenian pääkaupungissa meitä siis odotti huoneisto(hotelli). Ja se oli ehkä parasta palvelua, mitä mistään olen löytänyt.

Autovuokraamojen luotettavuus, ja huojennus kun se toimii

Kuten jo aikaisemmassa blogissa totesin, Atetin palvelu autoa vuokrattaessa oli sataprosenttisesti suositeltavaa. Se ei aina kuitenkaan kerro kaikkea, vaan iso osa huijauksista autovuokraamojen kanssa tapahtuu nimenomaan auton luovutushetkellä. Näistä kaksi esimerkkiä:

Ei todellakaan meidän automme, mutta auto, koska puhutaan autoista!

1. Jotain on kadonnut: Italiassa autoa palauttaessa meiltä oli muka kadonnut ensiapupakkaus. Autokaupan setä otti autoa vastaan ja katsoi hanskalokeroon, ja totesi, että olette hukanneet ensiapupakkauksen. Olimme täysin kuutamolla, koska sellaista ei oltu koskaan esitelty meille. Katsoimme auton läpikotaisin sedän kanssa, eikä sitä näkynyt missään, emme myöskään tienneet, mistä sitä olisi pitänyt etsiä. Autovuokraamo meinasi veloittaa siitä 200€, kunnes Mies meni vielä kerran itse tutkimaan auton, ja siellähän se oli kuskin tuolin alla. Paikassa, josta autokaupan setä oli muka etsinyt. Täysin harjoiteltu huijaus, ja täysin törkeää vedätystä.

2. Uusi naarmu: Toisen kerran Italiassa autoa palauttaessamme konepellin reunaan oli tarkastajan mielestä ilmestynyt uusi naarmu. Kaivoin puhelimestani videon, jonka otin autosta vuokraamishetkellä, ja siinä näkyi samainen naarmu täysin selvästi. Tarkastaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä oli kuvamanipulaatio, eikä se käynyt todisteesta, ja menettäisimme jonkun tonnin depositin. Pyörittelin hetken silmiäni ja mietin, mitä hemmettiä tässä tapahtuu. Ja sitten katsoin takanani olevaa jonoa täynnä ihmisiä, jotka olivat hakemassa tai luovuttamassa autojaan. Katsoin Miestä, ja hän sai heti juonesta kiinni. Aloimme suureen ääneen kertoa, miten meitä huijataan, ja miten he väittävät, että olimme naarmuttaneet autoa, vaikka se näkyi videossa. Ei kulunut montaa hetkeä, kun autovuokraamon setä ilmoitti, että asia on ok ja voimme mennä… Joskus kannattaa pelata röyhkeää röyhkeää vastaan.

Mies ja Smart kauan sitten. Tämän auton palautuksessa meitä yritettiin huijata ensiapupakkauksella.

Mutta tällä kertaa saimme täysin toisenlaisen kokemuksen. Atetin Ljubljanan pisteessä ystävällinen nuorimies katsoi auton läpi ja totesi, että kaikki kunnossa, kiitos käynnistä. Deposit-summa palautui Miehen tilille vielä samana päivänä. Mikä ihana tunne, kun joku asia sujuu helposti. Kohtalaisen helposti sujui myös paikallisbussilla keskustaan hotellille ajeleminen, vaikka päätimmekin jäädä pari pysäkkiä aikaisemmin ja kävellä ison puiston läpi. Se oli täydellinen virheliike siinä kuumuudessa ja väsyneenä. Jonakin toisena päivänä Tivolin puisto olisi ollut tosi kiva retkikohde, ja siellä saisi varmasti tallustettua vaikka koko päivän, mutta tässä kohtaa reissua haaste oli liian suuri.

Ljubljanan keidas - huoneistohotelli vailla vertaa

Olemme viettäneet matkoillamme niin monia viikkoja ja kuukausia yhdessä tien päällä, että sen osaa jo tunnistaa, koska tulee piste, jolloin tarvitaan omaa tilaa. Tiesin, että tiiviin glamping-asumisen jälkeen etenkin Teini olisi siinä pisteessä, että huone, jossa saa oven kiinni ja muut ulkopuolelle, olisi suotavaa.

Olinkin varannut meille kahden makuuhuoneen huoneiston ihan vanhan kaupungin kupeesta, ydinkeskustasta. NEU RESIDENCES smart stay oli mielestämme aivan viiden tähden paikka. Asunto oli iso ja hyvin ilmastoitu. Jalkapalloa mahtui sohvalle katsomaan koko jengi. Lasten makuuhuoneen äänieristys toimi ja he saivat vetäytyä omaan rauhaansa. Kuuman matkapäivän jälkeen olimme kaikki kohtalaisen uupuneita, ja autonpalautusreissu oli vienut meistä viimeisetkin voimat, joten päätimme, että tänään olisi taas latauspäivä. Se tarkoittaa Uber Eatsilla ruokaa kämpille ja aikaisin nukkumaan. Juuri näin teimme. Ja se kannatti.

Ljubljanan ihania katuja ihan hotellimme lähellä.

NEU RESIDENCESin alakerrassa on toki ravintola ja baari, jossa esimerkiksi aamiainen nautittiin, mutta se ei tarjoillut ruokaa enää illalla. Toisena iltana me istuimme Miehen kanssa Aperoleilla pelaamassa tiukkaa Smart10-turnaustamme loppuun, ja terassi loppuiltapäivän auringossa toimi todella hyvin. Palvelu koko hotellissa oli alusta loppuun moitteetonta, ja jopa katon uima-altaalle sai tilattua juomaa ja snacksejä.

Ljubljanan vanha kaupunki, 5 minuuttia hotelliltamme.

Viimeisenä aamuna lähdimme kentälle niin aikaisin, ettemme ehtineet aamiaiselle, joten he olivat valmistaneet meille aamupalat mukaan. Se tarkoitti neljää kassillista lämpimiä voileipiä, croissantteja, hedelmiä, jogurtteja, mehuja ja pähkinöitä. Emme tarvineet mitään muuta ruokaa ennen kuin vasta kotona Suomessa. Ihan huikea paikka ja suositelen kaikille. 300€ yöltä tällä porukalla oli hinta, jonka maksoimme lähes kaikkialla, mutta tässä paikassa se ei tuntunut edes paljolta siihen nähden, mitä sillä sai.

Reissun viimeinen linna - Ljubljana Castle

Koska yhdeksi matkamme teemaksi muodostui linnat, päätimme myös Ljubljanassa kiivetä kaupungin keskellä olevan kukkulan päällä olevalle linnalle. Tai no, oikeasti menimme funikulaarilla. Kukaan ei tässä kohtaa reissua enää kiinnostunut ylimääräisestä kävelystä rinteitä ylös tai alas.

Reissumme linnoista tämä oli ehdottomasti siistein ja myös eniten turisteille rakennettu. Ljubljanan linnan eri osissa oli hienoja näyttelyitä, ja historiallisia tarinoita niin linnasta kuin Sloveniasta ylipäätään oli rakennettu todella monilla tavoin eri osiin rakennuksia. Menimme jopa katsomaan pienen immersiivisen animaation Ljubljanan kaupungin syntytarusta, ja pienessä elokuvateatterissa tuli välillä sadepisaroita kasvoille, välillä tuuli, tarinan tuoksuja häilyi ympärillä ja maa tärisi. Tarinan eläväksi tuomiseen oli nähty kiitettävästi vaivaa, eikä lopputulos ollut kuin hivenen kökkö.

Linnan sisällä oli upeita yksityiskohtia, kuten tämä kappeli.

Opimme, että Hapsburgit ovat taas kerran sotkeneet sormensa peliin, ja että Ljubljanaa piinanneen lohikäärmeen tuhosi lopulta ritari Yrjö - eli George, joka on muuten italiaksi ritari Giorgio. Mutta hänpä olikin aika epeli, ja kun kuningas tarjosi - kuten tarinoissa tapana on - palkkioksi prinsessaa ja puolta valtakuntaa, niin Yrjöpä siihen, että ei kiitos, lähden mieluummin seikkailemaan. Meitä tämä jotenkin kutkutteli, ja keksimme loppureissun aikana monta eri versiota, mitä Yrjölle sitten tapahtui. Mutta kannattaako linnaan siis mennä? Kanattaa kyllä. Jos ei muuten, niin korkeimmasta kellotornista on todella upeat näkymät kaupungin yli.

Ljubljanan vanhan kaupungin ravintolat

Ljubljanan vanha kaupunki on täynnä ihania ravintoloita. Joen rannan paikat ovat vahvasti turisteille suunnattuja, eivätkä siksi oikein kovinkaan autenttisia. Mutta vanhan kaupungin kujilta löytyy kiinnostavia ravintoloita pilvin pimein, ja yllättävää oli se, että aika pienellä alueella silmiin osui lukuisia eri Michelin-merkittyjä paikkoja. Kaksi ravintolaa nousi tältä reissulta mainitsemisen arvoisiksi.

Sarajevo 84 on oikeastaan kebab-ravintolaketju, jolla on neljä ravintolaa Sloveniassa. Me päädyimme Ljubljanan ravintolaan hikisenä ja väsyneenä ja aivan hullun nälkäisenä autonpalautusreissun päätteeksi. Ravintola oli kivalla puistoaukealla ja puiden alla olevat pöydät näyttivät kutsuvilta. Samalla kun Mies maisteli ravintolaketjun omaa olutta ja minä kylmää juomaani, tutustuin ravintolan tarinaan. Ravintola on perustettu rakkaudesta jugoslavialaiseen, etenkin Bosnian alueen ruokaan, ja se on hieman turkkilaisesta kebabista poikkeavaa. Samalla ravintola kunnioittaa Sarajevon alueen historiaa; ihmisten sitkeyttä ja halua puolustaa kaupunkiaan Sarajevon piirityksen aikana, ja ylpeyttä vuoden 1984 talviolympialaisista. Ja mikä parasta, kebab oli oikeasti valtavan hyvää - yksinkertaista ja hyvää. Ja kun nälkä oli niin valtava, se maistui jotenkin erityishyvältä.

Viimeisenä iltana päätimme syödä hyvin, ja päädyimme vanhan kaupungin pikkukujalle Michelin-maininnan saaneeseen ravintola Altrokeen. Ruoka oli oikein hyvää, ja Michelin-paikaksi erittäin maltillisesti hinnoiteltua. Hintataso oli jotakuinkin keskivertoa hiukan kalliimman suomalaisravintolan luokkaa - ei missään nimessä suomalaisen Michelin-ravintolan tasoa. Ruokaakin parempaa oli ravintolan juomapuolija palvelu: viinit suositeltiin ruokalajeille pieteetillä ja ne osuivat todella hyvin, ja ravintolan negroni oli yksi parhaimmista. Kun vielä miljöökin oli miellyttävä, tälle paikalle voi antaa suosituksen.

Kotimatka, ja nokka kohti uusia seikkailuja

Ljubljanan lentokenttä on todella pieni ja hämmentävä. Se ilmestyy kuin yhtäkkiä maissipeltojen keskeltä nenän eteen. Jos normaalisti varaat kentälle useamman tunnin aikaa, Ljubljanassa se on turhaa. Portteja ei ole montaa ja tämän kentän pelaa läpi kymmenessä minuutissa. Loungekin oli jotenkin ihanan pieni ja sympaattinen. Jotain kertoo myös se, että koko loungessa oli yksi kahvikone, johon oli koko ajan tajuton jono.

Reissun ehdottomasti paras kuva Teinistä by Mies: random alikulkutunneli Ljubljanassa. Toiset osaavat kuvata.

Kahden ja puolen tunnin lento oli mukavan lyhyt ja palasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina. Reissu oli kaikin puolin todella onnistunut. Ja siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan seuraavia seikkailuja. Vihjeenä voin sanoa, että siihen liittyy pitkästä aikaa taas surffausta! Ja koska muutama muukin reissu on syksylle luvassa, niin ennen surffausta kaupunkihommia. Ehkä jopa paluu Cascaisin tunnelmiin Portugaliin.