Bled-järvi ja iki-ihana glamping!

Toinen tämän reissun kuningasideoistani oli testata glampingia. Kas kummaa, perhe ei innostunut tästäkään, mutta sain heidät taivuteltua kolmeen yöhön glamping-alueella Bled-järvellä. Lopulta kävikin niin, että rakastimme paikkaa. Ja opimme, miten paljutetaan täysillä.

Mikä ihmeen glamping?

Termi glamping on yhdistelmä kahdesta sanasta: glamorous ja camping. Ja sitä se myös konseptuaalisesti on, sillä se yhdistää perinteisen camping-alueen ja -hengen hyvätasoisen hotelling tarjoamiin palveluihin. Yleensä glamping-alueilla on asumismuotoja pysyvistä, hyvin varustelluista ja ilmastoiduista teltoista puumajoihin ja mökkeihin. Lisäksi glamping-alue tarjoaa perinteistä campingiä laajempia palveluita hieronnoista ravintolapalveluihin.

Meidän mökkimme täydellisessä iltapäiväauringossa.

Bled-järven glamping-alue

Yksi matkamme kohteista oli Bled-järvi, ja sieltä sattui löytymään Ribno Alpine Glamping. Se ei sijainnut aivan järven rannassa, vaan joitakin kilometrejä sen ulkopuolella, minkä huomasimme pian olevan pelkästään hyvä asia.

Glamping-mökkejä ei alueella ollut kuin kahdeksan. Ne sijaitsivat viereisen hotellin yhteydessä, mutta omalla aidatulla alueellaan. Mökkien käyttäjillä oli kuitenkin täydet oikeudet kaikkiin hotellin palveluihin, ja sieltä sai käydä hakemassa ruoklailuvälineitä tai laseja tarvittaessa, ja myös aamiainen ja baari sijaitsivat päähotellin alueella. Mökkien omalla, tosi viihtyisällä alueella puolestaan oli erillinen pieni uima-allas ja saunarakennus, jonka sauna oli päällä viidestä kymmeneen. Ja se oli ihan kunnon sauna - jopa hieno sellainen; löyölyhuoneen isoista ikkuinoista näkyi puutarhaan ja kiukaasta tuli kunnon löylyt.

Onnelliset glamppaajat terassilla. Taustalla saunarakennuksen katto.

Olin lukenut paikasta aiemmin, ja kuvittelin, ettei mökeissä ollut juoksevaa vettä tai vessaa, vaan jokaisella mökillä olisi erillinen, lukollinen kylpyhuone erillisessä rakennuksessa. Kylpyhuone oli toki juuri näin, ja se oli iso ja siisti ja tosiaan pelkästään meidän mökin käytössä, eli kylppärikamat pystyi jättämään sinne, mutta mökissä meitä odotti iloinen yllätys: niihin oli juuri rakennettu pienet sisävessat ja lavuaarit. Eli vessassa käynti ja hampaiden pesu onnistui oman mökin sisällä. Ihan täydellistä!

Kahdeksasta mökistä meille sattui juuri se, jonka etuterassin paljuun paistoi aurinko iltapäivällä neljästä seitsemään, joten päivän puuhien jälkeen oli ihan parasta pulahtaa kylmän juoman kanssa paljuun ja löllöillä siellä, kunnes oli aika valmistautua illalliselle. Kaiken lisäksi paljusta näkyi uima-altaalle, joten Mini sai rauhassa mennä vuoroin altaalle ja vuoroin paljuun, koska me pystyimme koko ajan näkemään hänet. Ihan täydellistä.

Slovenian suosituin turistikohde

Meitä oli varoiteltu siitä, että Bled-järvi olisi aika ruuhkainen, ja se piti paikkansa. Vaikka olimme periaatteessa hiukan kiireisintä sesonkia ennen liikenteessä, paikka oli silti ihan täynnä, ja niin päivisin kuin iltaisin auton pysäköintipaikasta sai taistella. Ja kun sellaisen onnistui saamaan, siitä piti pulittaa sievoinen summa. Jos olisimme olleet paikassa pidempään, olisimme kyllä vuokranneet pyörät ja kulkeneet niillä, mutta nyt taistelimme itsemme autolla järvelle aina päivisin ja yhdelle illalliselle. Kahtena iltana söimme omalla hotellilla, jonka illallisbuffa sopi aktiivisen päivän jälkeen meille oikein hyvin.

Veden väri ja kirkkaus, ai että.

Bledin käsittämättömin piirre on veden kirkkaus ja väri. Koko järvi on kuin yksi, epätodellisen kirkas, turkoosi akvaario. Näkyvyys on metrejä eteenpäin, ja kalat uiskentelevat rauhassa kasvillisuuden seassa. En ollut uskoa silmiäni - tuonne oli pakko pulahtaa!

Epätodellinen värimaailma.

Mutta Blediin pulahtaminen ei ollutkaan ihan maailman yksinkertaisin asia, sillä järvessä oli hyvin tarkoin määritellyt uimapaikat. Toisaalta järvi oli niin pieni, että uimapaikkojen välissä ei ollut montaa kilometriä, ja rannan kävelykatua lompsiminen oli oikein kivaa puuhaa. Toinen vaihtoehto on vuokrata vene tai sup-lauta ja liikkua sillä uintipaikalta toiselle. Kolme meidän testaamaamme uintipaikkaa löytyivät virallisesta uimalasta linnan alapuolelta, ja kaksi järven toisesta päästä. Uiminen Bledissä on juuri niin tyydyttävää, kuin miksi sen kuvittelee; lämpötila on täydellinen, ja maisemat henkeäsalpaavat. Ihmisiäkään ei vedessä ollut liikaa, etenkään järven toisen pään pienemmällä uintipaikalla, joten kokemus jäi vahvasti positiivisen puolelle.

Linnat - yksi tämän reissun teemoista

Matkalla Blediin annoin perheen valita, pysähtyisimmekö rotkoon, luolaan vai linnaan, ja päätös oli aika yksimielisesti linna. Niinpä siis teimme pienen mutkan matkaan ja vierailimme reissumme ensimmäisessä linnassa. Predjaman linna on autenttinen ja dramaattinen; se sijaitsee suojaisassa laaksossa ja on rakennettu syvän luolan suulle. Linnaa oli helppo puolustaa, ja syviä luolastoja pitkin sieltä oli myös ovela pakoreitti pois. Osa linnasta onkin siis luolan ulkopuolella, mutta osa luolastoon rakennettu, ja linna näyttää hiukan kuin se kasvaisi ulos vuoren seinästä.

Linnan historia juontaa juurensa pitkälle taaksepäin, aina 1200-luvulle saakka. Mielenkiintoisin periodi linnan historiassa on kuitenkin 1400-luvulla, jolloin sitä hallitsi rosvoparoni Erazem Lueger. Hänen bisneksensä eivät kuitenkaan menneet ihan niin kuin Strömsössä, ja hän sattui murhaamaan erään Itävaltaa hallinneiden Habsburgien sukulaisen. Paroni pakeni Predjamaan, joka sitten Habsburgien kostotoimenpiteiden seurauksena kärsi mittavia vaurioita, ja jossa paroni lopulta sai tuhonsa.

Linnalle on tosi helppo ajaa niin Ljubljanasta kuin rannikolta ja siellä on runsaasti pysäköintitilaa. Ympäristö on varsin kaunis, itse lina kiinnostava, mutta myös hinta kova: aikuisesta sai pulittaa 28€ ja kaikki yli 12 vuotiaat laskettiin aikuisiksi. Meidänkin jengiltä linnaretki kustansi siis yli 100 %. Mutta elämä on. Tykkäsimme tarinasta ja Minikin innostui, koska linna oli vähän niin kuin Ronja Ryövärintyttäressä. Linnan ympäristössä oli myös muutama oikein kiva ravintola, ja söimmekin paikassa lounaan, joka ei ollut lainkaan niin kallis kuin itse linna. Minusta Predjama oli käymisen arvoinen.

Bledin linna, linna numero kaksi

Kun sitten olimme päässeet linnojen makuun, päätimme seuraavana päivänä vierailla Bledin linnassa. Se sijaitsi korkealla kalliolla järven yläpuolella, ja ajattelimme, että sieltä näkisi hienosti koko maiseman. Emme olleet väärässä.

Tässä linnareissussa selvisimme parkkipaikkapelissä voittajana, sillä emme jättäneet autoa alarinteiden parkkipaikoille, vaan seurasimme googlemapsin ohjetta ajaa ylemmäs, ja kyllä, ihan sisäänkäynnin läheltä löytyi vielä parkkipaikka, jonne automme mahtui kuin mahtuikin. Itse linnaan oli taas suolainen sisäänpääsyhinta, muistaakseni parikymppiä aikuiselta, mutta koska olimme nyt päättäneet mennä sinne, niin menimme myös.

Linna ei ollut itsessään kovinkaan ihmeellinen. Se oli siistimpi ja enemmän turistikohteeksi restauroitu, kuin Predjama, mutta maisemat palkitsivat. Kyllä sieltä kannattaa käydä ihastelemassa järveä ja sen värejä. Samalla näki myös järven ympäri kiertävän kävelykädun ja suurin piirtein kaikki reitit, jotka kaupungissa kannatti tietää.

Bledin ravintolat ja niiden hintataso

Mikään kulinaristin unelmakohde Bled-järvi ei meidän kokemuksemme mukaan ollut. Kaupungista löytyi kaikkea pikaruokapaikoista ja pizzerioista Michelin-maininnan ravintoloihin. Yhdessä sellaisessa, Old Cellar Bledissä, söimme illallisen, mutta se ei kyllä mitenkään ollut hintansa väärti. Vaikka maisemat olivat upeat, ja palvelu kiitettävä, ruuan taso hintaan verrattuna huono. Ehkä järven paras ruoka löytyikin toisen päädyn uimarannan yhteydessä olevasta pizzeria-ravintola Zaka Bar & Loungesta, jonka salaatti oli odotusten vastaisesti varsin hyvä.

Matka jatkuu Ljubljanaan

Bledin parasta antia on sen luonto. Alueen vesiputouksille ja rotkoille pitää kuitenkin tajuta varata liput etukäteen, sillä samana päivänä niihin ei ollut mitään saumaa päästä. Niinpä yksi kehutuimmista paikoista, eli Vintgarin rotko, jäi meiltä näkemättä. Rinteiden näköalapaikoille kiipeäminen oli kuitenkin oikein mukavaa ja täysin ilmaista, joten tyydyimme siihen. Pitänee tulla takaisin tsekkaamaan Vintgar ja läheinen, myös kehuttu Bohinj-järvi ympäristöineen. Neljän päivän Bledin kiipeilyn ja ankaran paljuttamisen jälkeen olimme ihan valmiita siirtymään kohti pääkaupunkia ja reissun viimeistä etappia.