Pariisi lasten kanssa

Ennen kuin menen suuren kesälomaäänestyksen lopputuloksiin, otan pienen hetken sille, että kerron aivan erinomaisesta, aurinkoisesta, lähes helteisestä viikonlopusta lasten kanssa Pariisissa – huhtikuun alussa. Tällä kertaa sää oli todellakin puolellamme, ja vähän kaikki muukin, paitsi Charles de Gaullen lentokenttä.

Charles de Gaullen taksikaaos

Aloitetaan siitä, että olin varannut meille klo 16 lähtevän perjantailennon Pariisiin. Ajattelin, että pystyisin kivasti lopettamaan työt yhden jälkeen ja siirtymään kahdeksi kentälle. No, tavallaan pystyinkin, mutta sillä tavalla, että yksi palaveri loppui klo 13 ja seuraava alkoi klo 14. Siinä välissä oli tehokas tunti aikaa siirtyä lasten kanssa kentälle, tehdä check-in ja saada meidät loungeen ja lapsille ruokaa ja pädit naaman eteen, jotta pystyin menemään loungen puhelinkoppiin ottamaan palaverin. Helsinki-Vantaalle ja Finnairin check-innille kaikki pisteet siitä, että homma meni sujuvasti, ja tunti riitti hommaan, kiitos Uberin ja minulla vielä olevan kanta-asiakastason, joka sallii priority-linjojen käytön. Joten kerkesimme hienosti, ja matka alkoi kaikin tavoin hyvissä merkeissä.

Onnellisesti koneessa matkalla Pariisiin.

Kun sitten saavuimme ihan ajalla Charles de Gaullelle, ja aloin toteuttaa suunnitelmaani, eli tilaan Uberin ja olemme alle tunnissa asunnolla, hyvä tuuri tyssäsikin siihen paikkaan, kiitos perjantain, ruuhka-ajan ja lentokentän täysin surkean järjestelyn taksien ja tilattujen aplikaatiokyytien, kuten Boltin ja Uberin suhteen. Taksit lähtevät yhdestä paikasta, ja niillä on hintakartelli, eli kaikki keskustaan menevät kyydit ovat järjestäen 85€. Olin tsekannut sekä Boltin että Uberin, ja molemmat tarjosivat saman matkan hieman alle 40 €:lla. Näistä valitsin Uberin, koska jollakin tavalla luotin siihen enemmän. Uberin appi antoi ohjeet tiettyyn paikkaan, josta ns. aplikaatiokyytien noudon oli tarkoitus järjestyä. Mutta kas, peri-Ranskalaiseen tapaan tämäpä ei pitänytkään paikkaansa, vaan kyseistä aluetta sai käyttää vain Boltin kuskit, ja kun ensin muutama Uber oli ilmoittanut, ettei tule kentälle, yksi lopulta soitti ja neuvoi meidät aivan toiseen paikkaan, josta nouto tapahtuisi. Sinne oli ainakin 20 minuutin kävelymatka, jonka aikana kuski oli jo peruuttanut kyydin ja lähtenyt metsästämään seuraavaa. Tässä kohtaa olimme jo väsyneitä, hikisiä, ja jotenkin epätoivoisia.

Lopulta sain yhden kuskin vahvistamaan varauksen, ja ilmoitin täsmällisesti oven, jonka edessä seisoimme, ja hän ilmoitti pääsevänsä sinne 20 minuutissa. Ei meilllä ollut vaihtoehtoa, vaan lopen uupuneina odottelimme – ja lopulta sitten pääsimmekin kyytiin. Halleluja, loma saattoi alkaa. Mitä opimme tästä? Älä luota aplikaation nouto-ohjeisiin, vaan varmista noutopaikka kuskilta. Sekä Uberin että Boltin apissa on käännösominaisuus, minkä avulla ei edes tarvitse hallita paikallista kieltä.

Pieni, ihana asuntomme Buttes Chaumontin puiston kyljessä

Kun olen itsekseni Pariisissa, majailen milloin kenenkin nurkissa. Mutta nyt, kun olin liikkeellä kahden lapsen kanssa, joista toinen on omaa tilaa tarvitseva Teini, olin päättänyt panostaa pieneen asuntoon, jotta meillä olisi oma tukikohta – sosiaalisen paineen ulkopuolella. Tälläkään kertaa Airbnb-vainuni ei pettänyt: asunto oli juuri sitä, mitä sen pitikin olla. Pieni, siisti, hyvin toimiva ja ihanassa sijainnissa puiston vieressä, mutta muutaman kulkemisen kannalta fiksun metroaseman lähellä. Pistäkää tämä Airbnb-kämppä mieleenne! Myös omistaja oli aivan ihana, ja oman pikantin lisämakunsa toi Mr. Heckles-tyyppinen alakerran naapuri (Frendien katsojat tietävät), joka varovaisista sukasillaan kävelyistä huolimatta koputteli jollain harjanvarrella kattoon, kun illalla hänen mielestään pidimme liikaa ääntä. Meitä se lähinnä nauratti.

Mini ja eka aamu ihanassa pikkuasunnossamme.

Asunnossa oli pieni, mutta erittäin toimiva keittiö, joka pelasti meidän saapumisiltamme, sillä taksin metsästykseen oli kulunut niin paljon aikaa, että ravintolaa emme enää jaksaneet lähteä etsimään. Niinpä kävelimme parin korttelin verran Carrefouriin, ja ostimme leipää, juustoa, aamupalatarpeita ja pestopastan tarvikkeet. Asunnolla teimme pienen ja maittavan illallisen, joka riitti lentokentän ja koneen ruuan jälkeen varsin mainiosti.

Lisäksi asunnossa oli olohuone ja makuuhuone, joissa molemmissa oli kahdelle nukkumispaikka. Lapset ottivat makuuhuoneen parisängyn ja minä olohuoneen avattavan sohvan (jota tosin en jaksanut edes avata, koska pienenä ihmisenä nukuin siinä vallan mainiosti ihan avaamattomanakin). Näkymä ranskalaisista parvekkeista kadulle seuraavan päivän aamuauringossa oli pariisilaisempi kuin voisi kuvitella. Olimme varsin onnellisia asunnostamme. Ja asunnon hinta oli varsin maltillinen: kolmesta yöstä maksoin 440€, mikä ei ole Pariisin hintatasoon, asunnon siisteyteen ja sijaintiin tai ajankohtaan nähden lainkaan kallis. Hotellista olisin satavarmasti maksanut huomattavasti enemmän, eikä siellä olisi ollut sellaista oman tilan tuntua ja yksityisyyttä, kuin tässä asunnossa.

Buttes Chaumont – ikuisesti lempipuistoni

Jo aikaisemmassa blogissani kerroin Buttes Chaumontin puiston historiasta. Nyt halusin ehdottomasti, että asuisimme lähellä sitä, sillä etenkin aurinkoisena kevätpäivänä puisto on uskomattoman kaunis, ja niin se oli tälläkin kerralla. Molemmat lapset olivat aivan häkeltyneitä. Teini jopa totesi, että New Yorkin Central Park kalpenee heittämällä tämän puiston edessä.

Ensimmäinen aamiainen Buttes Chaumontissa.

Olimme lisäksi saaneet vinkin todella arvostettuun leipomoon, joka sijaitsi kivasti juuri meidän ja puiston yhtymäkohdassa, joten kävimme hakemassa Bullesta croissantit, pain au chocolatit ja patongin ensimmäisen aamupäivän myöhäiselle aamiaiselle. Lähes 20 asteen pilvettömässä auringonpaisteessa, puiston nurmikolla lähes mikään ei ehkä olisi voinut maistua paremmalta.

Teimme saman uudestaan vielä lähtöpäivämme aamuna, koska Airbnb-emäntämme antoi meidän pitää asuntoa niin pitkään kun halusimme, joten kävelimme monta tuntia puistossa patonkiemme kanssa ja viihdytin lapsia tarinoilla Pariisista. Vasta kolmelta iltapäivällä lähdmme kohti kenttää. Hotellissa tämäkään ei olisi ollut mahdollista, ei ainakaan ilman lisämaksua. Ah, Buttes Chaumont, voisinpa aina mennä sinne, kun elämä ahdistaa.

Jälleen turistina Pariisissa

Lapsilla oli yksi yhteinen toive reissulle: mennään Eiffel-tornille. Teinin kanssa on joskus kiivetty ensimmäiselle tasolle, kun Teini oli jotain viisivuotias, mutta silloinkaan ei todellakaan jaksettu jonotella hissiin, jolla olisi päässyt ylemmäs. Nyt ilmoitin, etten aikonut kiivetä minnekään, mutta voisimme mennä Eiffelin juurelle ihmettelemään tornin kokoa ja kaikkea, mitä siihen liittyi. Eiffel sijaitsee täysin toisella reunalla Pariisia, kuin missä asuimme, joten matka sinne kesti tunnin.

Buttes Chaumontissa ilma oli vielä miellyttävä, mutta metromatkan aikana se muuttui kuumaksi. Oli siis ihan hellepäivä, ja Eiffelin kupeessä mittari näytti 25 astetta. Kävelimme puiston läpi Eiffelin juurelle ja kyllästyimme saman tien turistiruuhkaan. Hetken ikonisen tornin kokoa katseltuamme olikin jo taas nälkä, kuuma, jano ja pissahätä, joten oli pakko etsiä mukava ravintola. Lounsaikakin alkoi olla melkein ohi, joten vaikka tiesin, että Eiffelin lähistöllä kaikki olisi kallista, päätimme silti syödä siellä.

Musée Rodin – kiitos pariisilaisten kavereiden, löysimme helmen

Eiffeliltä kävelimme pariisilaisten kavereitteni vinkkaamaan museoon, joka oli noin 20 minuutin kävelymatkan ja todella kauniiden katujen päässä. Musée Rodin oli täysi nappivalinta. Teini nautti veistoksista ja haki samalla inspiraatiota viimeiseen Torkkelin kuvataidelukion ennakkotehtäväänsä. Me Minin kanssa jaksoimme kiertää museon sisätiloja hetken ja menimme sitten lapsille tarkoitettuun ateljeehen, jossa sai harjoitella kuvanveistoa ja opetella kuvanveistäjien työkalujen käyttöä. Se oli hurjan hauskaa aikuisellekin!

Kun Teini oli kiertänyt koko sisätiloissa sijaitsevan museon, lähdimme vielä kävelemään yhdessä museon upean puutarhan läpi. Siellä oli Rodinin muiden upeiden veistosten lisäksi kuuluisin Ajattelija-veistos, jonka näkeminen yhtäkkiä silmien edessä oli kyllä pysäyttävä. Olen tiennyt veistoksen aina kuvista, mutta nyt se oli tuossa, suoraan edessäni!

Erittäin pariisilainen illallinen

Kuten aina, minun kaupunkiin tuloni on hyvä syy myös pariisilaisille ystävilleni nähdä ja kokoontua. On ihanaa olla syy, jonka takia hekin ainakin kerran vuodessa tapaavat! Tällä kertaa Marianne oli valinnut lapsiystävällisen paikan läheltä meitä, ja heitä, koska hekin asuivat ihan kivenheiton päässä asunnostamme. Olimme siis menossa Le Hang’art nimiseen paikkaan.

Rakkaat ystävät ja terassi-illallinen Pariisin taivaan alla.

Koska ilma oli niin lämmin, kyseinen paikka oli myös avannut terassin ruokailijoille, ja kas, mehän tartuimme siihen: lapset saivat juosta pihalla ja aikuiset saivat vähän enemmän aikaa keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka paikka oli periaatteessa grilliravintola, lista oli tietenkin erinomainen. Erittäin tapojeni vastaisesti valitsin tandoorimustekalaa, vaikka yleensä kierrän mustekalan kaukaa. Mutta jotenkin Pariisissa uskaltaa syödä asioita, jotka muulloin kuuluisivat vältettävien listalle. Ja riskinotto kannatti: mustekala oli elämäni paras, ei lainkaan sitkeä ja täydellisesti maustettu. Kiitos ranskalainen keittiö, opetat minua joka kerta.

Miten helppoa on illallistaa seinien ulkopuolella lasten kanssa.

Ilta päättyi vielä myöhäisille drinkeille Mariannen kotona, ja Teinillekin kaadettiin lasi viiniä, koska 16-vuotias on ranskalaisten mielestä ihan tarpeeksi iso ihminen juomaan lasin viiniä. Olen tästä kyllä samaa mieltä, silloin kun se kuuluu ruokailuun ja illan kokonaisuuteen.

Sunnuntai: Montmartre ja Marais

Kuten mainitsin, esikoiseni haki inspiraatiota taidelukion ennakkotehtäviinsä, joten sunnuntaina suuntasimme ensin kohti Montmartren kaupunginosaa, jonka kuuluisat kadut Sacre Coeurin kirkon takana olivat täynnä katutaiteilijoita ja pittoreskeja pikkukujia. Niin ne olivat, mutta myös turistien määrä oli päätähuumaava. Teini toki nautti taiteilijoiden katselemisesta ja taulujen ihailusta, mutta aika äkkiä väenpaljous alkoi väsyttää. Niinpä päädyimme pienelle sivukujalle lounaalle La Mere Catherine -nimiseen ravintolaan, ja se olikin päivän paras valinta. Sacre Coeur on upea ja Montmartre kaunis, mutta väenpaljous syö lasten kanssa nopeasti voimat.

Kukkulalta otimme metron alas Marais’n kaupunginosaan, sillä Teini kaipasi taiteilijatarvikkeita, ja meille oli edellisillan illallisella kerrottu, että BHV-tavaratalon taideosasto olisi vierailemisen arvoinen. Lähdimme siis sinne suuntaan, ja matkalla ihmettelimme Centre Pompidoun outoutta, Marais’n kauneutta ja piipahdimme parilla kirpparilla. Tapasimme myös ystäviäni, joiden luona olin ollut parina edellisenä vuonna yötä, ja heidän kanssaan lopulta kävimme Oberkampfin alueella (yksi suosikeistani) sunnuntai-illan burgereilla. Ja kuten aina, nekin olivat yhdet parhaista burgereista ikinä, niin Teinin kuin Minin mielestä. Myös minun, mutta jos kaksi lasta sanoo sen ensin, kyse ei ole siitä, että haluan rakastaa ranskalaista keittiötä. Lapset sen todistavat: se on oikeasti hyvää.

Paluumatka ja Charles de Gaullen kaaos numero kaksi

En edes lähde tähän sen kummemmin. Sanotaan nyt vaikka, että check-in aukesi vasta 1,5 tuntia ennen lentoa, jonot olivat kamalat, priority-turvatarkastuksen koneet olivat rikki, minulla oli verta vuotava peukalo ja kaikki olivat väsyneitä. Onneksi ehdimme 45 minuuttia istua loungessa ja syödä ennen paluulentoa. Charles de Gaullen Extime-lounge on yksi kivoimmista Euroopan loungeista, ja etenkin sen tarjoilu on hyvä. Sinne kannattaa vaikkapa maksaa sisään, sillä nytkin lapset ahmivat lautaselliset butter chickeniä, croissantteja, hedelmiä ja suklaamoussea mahat täyteen. Finnairin loungessa he syövät tuskin mitään, koska nykyisen Schengen-loungen tarjoilu on niin heidän kuin minunkin mielestäni ala-arvoinen.

Mutta nämä ovat tosi tosi first world -ongelmia, ja kun joudun jossakin kohtaa luopumaan kultakortistani, lentokenttien arki palaa taas meillekin. Onneksi lapset ovat lentäneet niin paljon ja monelta kentältä, ettei se ole itsestäänselvyys, että aina on lounge-chillailua tarjolla.

Mutta lyhyesti: Pariisi lasten kanssa oli ihana. Aivan superihana. Lapset saivat aivan uudenlaisen näkökulman Pariisiin, ja Teinikin ymmärtää nyt paremmin, miksi palaan sinne joka vuosi. Kaipaan nyt jo ystäviäni, ja Mini sai heidän lapsistaan uusia ystäviä. Tämän takia matkustan.

Seuraavaksi?

Ja mihin suuntaamme seuraavaksi, siitä sitten seuraavassa blogissa. Lomaraati on kuitenkin tehnyt jo päätöksensä, lennot ja asunto on varattu. Vaan millä jengillä ja mihin, sen kerron hetken päästä.