Venetsia - kauneutta kaikkialla

Aloitimme tämän vuoden kesäloman suunnittelun siitä, että löysin naurettavan halvat lennot Venetsiaan. Siitä se ajatus sitten lähti, kun aloimme miettiä, mihin Venetsiasta olisi helppo mennä. Ja toisaalta, vaikka on lennetty Venetsian kautta muualle, niin its ekaupungissa ei ole koskaan käyty. Joten tässä nyt sitten ensikosketuksemme Venetsiaan.

Millä kentältä kaupunkiin?

Ensimmäinen Venetsian-matkaajan valinta on päättää, millä menee kaupunkiin. Marco Polon kentältä pääsee bussilla saaren puolelle ja aika ytimeen noin puolessa tunnissa. Mutta mitä hauskaa siinä on, kysyi perheeni minulta, joten me päätimme valita vesibussin. Ja koska vesibussit eivät luonnollisestikaan pääse kuin kanaaleja pitkin, kannattaa katsoa hotellin sijainti vesibussipysäkin lähelle. Muuten joutuu raahaamaan laukkuja pitkin Venetsian katuja joskus pitkiäkin matkoja. Toki tämä on ainoa kaupunki, jossa olen koskaan nähnyt kadunkulmissa kärryppoikia, eli ns. laukkukantajia, jonka voit pienellä summalla varata viemään laukut vetokärryllä hotellille, kun itse tepastelet perässä. Jos kuitenkin valitset hotellin sellaiselta alueelta, jonne vesibussilla kestää kauan, kannattaa tiedostaa, että - se kestää kauan. Meillä oli hotelli aivan rautatieaseman vieressä eli viimeisellä pysäkillä, ja matka kesti kaksi tuntia. Ei ilmastointia. Ulkona 35 astetta. Ja unta takana 5 tuntia. Minillä meinasi hermot pettää, mutta selvisimme.

Hikisenä ja väsyneenä vesibussin kyydissä. Kohta Venetsiassa.

Yksityisenkin veneen saa toki kentältä helposti, mutta siitä sitten saakin maksaa 180€ ja kyytiin otetaan enintään 8 ihmistä. Ja jos jotenkin saat itsesi Venezia Mestren rautatieasemalle mantereen puolelle, siitä pääsee joko ratikalla tai junalla Venezia Santa Lucian rautatieasemalle, joka sijaitsee itse asiassa ihan todella hyvällä paikalla Venetsian nähtävyyksiin nähden.

Hotelli rautatieaseman kupeessa - loistovalinta

Olin järkeillyt, että koska Teini tulee junalla Venetsiaan Firenzestä, ja me jatkamme kaikki Venetsiasta junalla Triesteen, on järkevää asua jossakin rautatieaseman läheisyydessä. Useassa kaupungissa rautatieasemaa ympäröivät alueet ovat rauhattomia, mutta Venetsia tekee poikkeuksen: rautatieasema käytännössä istuu keskellä historiallista aluetta, ja koko Venetsian älytön kauneus alkaa suoraan sen rappusilta.

Tästä sillalta on 100 m rautatieasemalle ja hotellille.

Eli siis, jos kuljet junalla, Santa Lucian aseman läheltä löytyvät hotellit ovat hyvä valinta, mutta koska koko Venetsia on ihan superkallis, olin joutunut tässä kohtaa hiukan tinkimään hotellin tasosta, ja asuimme vaatimattomammassa Venice Maggiore Consiglio Hotelissa. Eikä se ollut mitenkään huono; hotelli oli perussiisti, aamupala oli perushyvä, mutta toki kuumuuden takia kaikki verhot oli pidettävä koko ajan kiinni ja neljä henkeä yhdessä parvekkeettomassa huoneessa oli liikaa. Lisäksi kuumuus kaupungissa oli uskomaton, ja mittarin hipoessa 37-astetta päivittäin, ilmastointi ei enää jaksanut viilentää huonetta kunnolla. Ainoa tapa saada yöllä nukuttua oli ilman peittoa ja pikkuhousuissa. Sillä taktiikalla siis menimme - aikamoinen näky.

Kävellen vai vaporettolla?

Venetsiassa pääsee kävellen melkein kaikkialle, kunhan tajuaa katsoa, missä kohtaa isojen kanaalien yli menee silta. Jos ei halua kävellä, isoimpia kanaaleja pitkin kulkevat vaporetot, eli vesibussit. Niiden hinta toki on aika järkyttävä: yhteen suuntaan reilun tunnin voimassa oleva lippu maksaa 9,50€, ja kokopäivän rajaton lippu 25€.

Rautatieaseman läheisyydestä käveli puolessa tunnissa tunnetuimmille alueille, kuten The vanhaan kaupunkiin San Marcolle tai Ponte di Rialtolle. Toisaalta isoimmat vaporettolinjat pysähtyvät rautatieasemalla, joten sinne ja sieltä pääsee myös helposti vesiteitse.

Yksityisissä gondoleissa on selkeästi kartelli: tunnin ajelu maksaa 80-90€ ihan joka paatissa, ja ylimääräisestä ajasta maksetaan minuuttiperusteisesti. Kannattaa siis olla tarkkana, jos yrittää sillä keinolla nähdä monta asiaa. Tunti ei gondolien vauhdilla riitä mihinkään. Ja meillä teini ehdottomasti kieltäytyi moisesta hölmöilystä. Tämä oli suora lainaus…

Venetsian nähtävyydet

Parissa päivässä Venetsiaa ehtii vain raapaista pinnalta. Meidän kokonaisen päivän sopimus oli se, että jokainen saa valita yhden kohteen. Teini valitsi museon, minä kirkon, Mini korukaupan ja Mies taidenäyttelyn, jonne ei lopulta edes ehditty ja jaksettu tässä kuumuudessa.

Mutta koko kaupunki on tupaten täynnä nähtävää. Me kävelimme ensin museoon, jolla oli hieno nimi ja tarina: Scuola Grande San Giovanni Evangelista di Venezia. Rakennus on ollut tietynlainen luostari, uskonnollinen koulu, joka on historiansa aikana nähnyt katolisen valtakunnan eri käänteitä. Paikka on upea, suuri ja käymisen arvoinen - ja ihanan rauhallinen. Upea historiallinen keidas keskellä kaupunkia.

Minä haluan aina käydä kirkossa, ja nyt valitsin sopivan kävelymatkan päässä sijaitsevan Basilica Santa Maria dei Frarin. Huhheijaa mikä valtavan hieno rakennus sekin oli. Italia on kyllä kaikessa katolilaisessa mahtipontisuudessaan aivan omaa luokkaansa.

Mutta Biennaaliin tai Peggy Guggeinheimin museoon emme ehtineet. Kuumuus hidasti menohaluja ja vaati kahvi- ja juomataukoja ilmastoiduissa sisätiloissa enemmän kuin normaalisti.

Basilica dei Frarin yksi sali kymmenistä.

Mutta miten sitten tiivistäisin Venetsian: kaunis, kaunis, kaunis. Jokainen kulma saa huokailemaan, jokainen kuja on edellistä kuvauksellisempi. Lopulta on vaan luovuttava, koska kaikkea ei mitenkään saa kuvattua etenkään sellaisena, kuin sen siinä hetkessä näkee. Mutta mieleni on niin täynnä kauniita kujia, taloja, kanaaleja, siltoja ja portteja, että ihan vähän pakahdun.

Muutama sana Venetsian ruuista

Jos lähdet Venetsiaan hyvän pizzan perässä, olet jo tehnyt väärän valinnan. Paikallisetkin sanovat, ettei Venetsia ole pizzojen koti. Niitä kannattaa etsiä Napolin ja Rooman suunnilta. Mutta Venetsiassa kannattaa syödä mereneläviä. Mustekalaa tai mustekalalla värjättyä risottoa sai monissa eri muodoissa, Teinin sardiiniannos oli maukas, ja oikeastaan harmitti, ettei ehtinyt enempää maistella listojen kalavaihtoehtoja. Kuitenkin yksi ravintola ansaitsee tulla mainituksi kaikkien muiden yli, Ostaria al Veclo Pozzo. Jokainen ruoka oli hyvää - niin mustekalasalaatti, tryffelipizza porchinilla kuin Minin pihvi, josta hän totesi, ettei ole koskaan syönyt niin hyvää lihaa. Pihvi oli upeasti medium ja tarjoiltiin ohuiksi siivuiksi leikattuina polentan kanssa. Ai että, Mini oli myyty.

Ihana illallispaikka hiljaisella sivukujalla. Tietäjät tietää.

Vaikka harmitti, että aikaa oli liian vähän, oli helteisestä Venetsiasta eteenpäin lähteminen suorastaan helpotus. Seuraavaksi kerron hiukan maata pitkin matkustamisesta Italiassa - ja Sloveniassa, jonne siirrymme Triesten kautta.