Ba Na Hills ja Cham-saaret - eli turistihommissa

Meillä jäi edellisellä Hoi Anin reissulla muutama asia tekemättä: Ba Na Hillsin satukaupunki ja kuuluisa Golden Bridge Da nangin yläpuolella olevilla vuorilla, sekä retki Cham-saarille, joilla snorklaus on kuulemma siistiä. Tällä reissulla toteutimme molemmat - hiukan huonolla menestyksellä.

Ba Na Hillsin ala-aseman kaunis pikkukylä.

Ba Na Hills - hyvällä säällä upea päiväretkikohde

Ba Na Hillsin satukaupunki on rakentunut alunperin ranskalaisten perustaman kylän ympärille. Se on arkkitehtuuriltaan jotakin Disneyn, ranskalaisen linnoituskaupungin ja huvipuiston välimaastoa, ja erittäin suosittu kohde.

Jo ennen ranskalaista kolonialismia alueella on ollut Cham-kulttuurin temppeli, ja siellä on palvottu Champa-jumalatarta. Nykyisin siellä palvotaan lähinnä Instagramia ja TikTokkia, sillä juurikaan some-materiaalien kuvaamiseen enemmän soveltuvaa paikkaa en ihan lähimuistoista keksi.

Ba Na Hills paremmalla säällä.

Vuorelle noustaan Guinessin ennätystä hallussaan pitävällä näköalahissillä, joka on maailman pisin yhtäjaksoinen cable car. Nousu vuorelle on 5800 metriä pitkä, ja päätepysäkki sijaitsee 1500 metrin korkeudessa. Hissin alle levittyvä, läpitunkematon vehreys oli sateisena päivänä upeaa katsottavaa.

Sadetakkisankarit ja läpimärät lenkkarit.

Mutta siihen se upeus sitten jäikin. Kun aloimme nousta kohti korkeuksia, tajusimme, että vuoret olivat pilvien peitossa, ja hyvin pian oivalsimme myös sen, että emme tulisi näkemään yhtään mitään. Pääteasemalla satoi kaatamalla vettä ja näkyvyys oli pari metriä. Ensimmäinen ostoksemme oli kasa sadetakkeja koko jengille.

Päivälippuun kuului myös buffet-lounas, joka oli ehkä koko reissun hauskinta antia; en keksi, mitä pöydiltä ei olisi löytynyt. Päädyin syömään sammakoita, tuntemattomia hedelmiä ja lukuisia ruokalajeja, joiden sisällöstä ei ollut mitään hajua. Ajattelin, että jos ei muuta, niin koko rahalla kokemuksia!

Järkyttävän suuri buffet-ravintola.

Golden Bridge ja huvipuisto

Olimme ovelina ajatelleet, että ehkäpä lounaan aikana sää hiukan kirkastuu, ja pääsemme näköalasillalle kävelemään edes hetkeksi - ja ehkä näkisimmekin jotakin. Tämä ei toteutunut. Lounaan jälkeenkin meitä ympäröi tiukka pilviverho. Harmi sinänsä, sillä lapsille olisi ollut tarjolla erilaisia vuoristoratoja vuorenrinteitä pitkin, ja vaikkei ympäristöä paljon nähnytkään, kaikki rakennukset ja linnat olivat tosi hienoja. Nyt ne kurkkivat sumun ja pilvien keskeltä jopa hiukan dystooppisina ilmestyksinä, joita katsellessa sai väistellä sadetakeissaan ja sateenvarjoissaan törmäileviä turisteja. Niitä paikalla riitti paljon säästä huolimatta.

Tältä se näyttää internetissä.

Lopulta päätimme hammasta purren käydä sateessa kävelemässä Golden Bridgen läpi ja ottaa niitä kuvia, joissa valtavaa siltaa pitelevät kädet tuskin edes näkyivät. Sitten hissillä alas ja kotiin. Puolessa välissä alaspäin laskeutumista pilviverho väistyi, ja rannikolla paistoi aurinko. Aina ei voi voittaa: vuorilla on vuorien säät.

Tältä se näyttää todellisuudessa.

Toisaalta, onhan tämäkin nyt hieno näky.

Cham-saaret: älä odota liikaa

Toinen päiväretkemme kohdistui Cham-saarille. Ne ovat Etelä-Kiinan meressä sijaitseva pieni saariryhmä, jonne Hoi Anista pääsee 20 minuutissa pikaveneellä. Saarelle kulkee myös säännöllinen lauttalinja, koska siellä myös asuu ihmisiä. Sesongin aikaan Cua Dai -rannan laiturista saaria kohti lähtee armeija pikaveneitä aamulla, ja turistit palautetaan samaan paikkaan iltapäivällä. Retkeen kuului, ainakin meillä, Chamin pääsaaren kylän esittely, snorklaustunti veneestä ja lounas aika mukavalla hiekkarannalla.

Onnellinen veneretkiperhe.

Jos olet käynyt snorklaamassa Similaneilla Thaimaassa tai Punaisessa meressä Egyptissä, tai vaikkapa jossakin Karibialla, älä odota liikoja. Etelä-Kiinan meri ei ole vastaavanlainen kristallinkirkkaiden vesien ja värillisten korallien satumaa. Ei Thaimaakaan toki enää ole, ja jotenkin tuntuu, että mikään ei enää säväytä, kun on nähnyt aikoinaan niin siistejä snorklauspaikkoja.

Cham-saarilla kuitenkin ilmeisesti on todella hienojakin kulmia snorklata, meitä ei vain viety niihin. Paikka, jonne meidän paattimme päätyi ankkuriin snorklaustunnin ajaksi, oli täynnä muitakin veneitä. Kaloja oli hiukan hankala nähdä satojen kiinalaisten välistä, ja jouduin uimaan ohi kaikkien veneiden, paljon syrjemmälle, jossa sitten oli ihan hienoakin korallia ja kalaparvia.

Pääsaaren nätti kylä.

Cham-saaret ovat Unescon suojeltu biosfäärialue, ja niissä on ilmeisesti hyvinkin uniikki vedenalainen luonto. Me emme siitä nähneet kuin vilauksen ja paljon aasialaisten turistien oransseja pelastusliivejä. Ehkä joku toisenlainen retkimuoto olisi ollut parempi. Pääsaaren kylä oli kuitenkin viehättävä ja pittoreski, ja rantalounas kaikkine outoine ruokalajeineen vallan mainio. Turistina on hyvä huomioida, että saarella ei ole pankkiautomaatteja, eikä siellä voi maksaa kortilla. Myös merimatka piti maksaa satamassa käteisellä, mutta se oli rahan väärti, joten kaiken kaikkiaan ihan hyvä reissu. Sainpahan hetken olla ihan hiljaisuudessa ja katsella kaloja.

Minin rantahommat.

Marble Mountains - vielä jäi syitä palata

Kolmas retkikohde, joka jäi tälläkin kertaa väliin, on Da Nangin lähellä oleva Marble Mountain. Se on ilmeisesti vuori, jonka uumeniin on louhittu upea temppeli, ja jonka ympärille on rakentunut laaja patsaita valmistava käsityölaiskeskittymä. Olemme nähneet sen auton ikkunasta kahdesti matkalla lentokentälle, mutta emme vielä ole päässeet sinne. Ehkä ensi kerralla.

Marble Mountains Da Nangissa.

Nyt olen Alicantessa, jossa vietän viikon työhommissa. Toistaiseksi en oikein keksi tästä kerrottavaa, ellei prosessien kuvaaminen ja workshopit ole kiinnostavia, mutta huomenna ja viikonloppuna ehkä ehdimme vähän kiertämään paikkoja. Siitä sitten seuraavalla kerralla.