Cascais - rantakaupunki Lissabonin kainalossa

Jouduin, tai pääsin, työmatkalle Cascaisiin neljäksi päiväksi. Normaalista työmatkasta reissu poikkesi siinä, että aamupäivien palaverit pidettiin kävellen rannalla ja iltapäivän yhteistyöstöaika tapahtui vanhan linnan katolla.

Kenelle Cascais sopii?

Jos ei halua olla ihan Lissabonin kuhisevassa ytimessä, jossa turisteja riittää vuodenaikaan tai viikonpäivään katsomatta, Cascais tai sen lähialueet on hyvä vaihtoehto. Sinne pääsee lentokentältä taksilla puolessa tunnissa (perus Uber maksaa 25€), ja sieltä pääsee Lissabonin ytimeen vastaavassa ajassa ja samalla hinnalla ellei halvemmallakin.

Cascais marina hotellin aamiaishuoneesta.

Cascais itsessään on Lissabonin rikkaimpia asutusalueita, ja sen huomaa kyllä sataman kauppojen edustamista merkeistä. Mutta itse kylä - tai kaupunginosa - on pittoreski ja taiteeseen kallellaan. Pieniltä kujilta löytyy niin kahviloita kuin taidegallerioita, ja onpa alueella kuulemma vahva katumaalausperinnekin. Tätä emme kuitenkaan ehtineet etsiä.

Hotelli linnassa, vieläpä sopuhinnalla

Majoituimme Pestana Cidadela Cascais -hotellissa, joka oli kirjaimellisesti linna. Sataman yläpuolella sijaitseva linna näytti ulkoa päin, ja etenkin meren suunnasta katsottuna, aivan perinteiseltä linnalta, joita jokainen satama rakensi satoja vuosia sitten suojatakseen laivojaan. Mutta kun linnan portista käveli sisään, sen suojista löytyi niin Art district gallerioineen kuin hieno hotelli kaikkine palveluineen.

Hotellin sisäänkäynti - tervetuloa linnaan.

Ja toden totta, täällä pystyi majoittumaan marraskuussa ihan jopa kohtuuhinnalla: kahden hengen huoneesta joutui maksamaan 160€ ja siihen kuului hyvä aamiainen. Huone oli tilava ja siisti, sänky jopa liian iso. Pienenä ihmisenä pyörin siinä eräänä ukkosyönä vähän kaikin mahdollisin päin saamatta unta.

Hotellin aulassa oli iso oleskelutila ja baari, jossa teimme töitä muutamien tuntien ajan sateisempana hetkenä, ja ylimmän kerroksen ravintolan yhteydestä löytyi iso kattoterassi, jossa pääosin työskentelimme iltapäivisin. Sen yhteydessä sijaitsi lämmitetty sisäuima-allas, ja välillä olikin ristiriitaista istua tekemässä isoja liiketoimintalinjauksia, kun lasin toisella puolella lomaileva perhe hyppii riemusta kiljuen altaaseen.

Hotellin ison puutarhan ihan toisesta päästä löytyi lisäksi ulkouima-allas, mutta marraskuun säät eivät kutsuneet sinne, vaikka olin optimistina ottanut uikkarit ja lasit mukaan.

Meren äärellä meren antimia

Iltaisin elämä oli helppoa: sen kun kävelit johonkin rannan ravintoloista, ja ruoka oli aina hyvää - etenkin jos valitsit jotakin merestä. Olin aikaisemmin syönyt lukuisia huonoja mustekala-annoksia, mutta kaksi hyvää: toinen niistä viime keväänä Pariisissa ja toinen edellisellä Portugalin-reissullani Lissabonissa. Siksi halusin nyt ehdottomasti mustekalaa, mutta mielellään myös rapuja, ja pääruuaksi kalaa.

Jardim Dos Frangos, mustekalaa, tonnikalaa ja rapuja. Ai että.

Ensimmäisen illallisen menimme syömään hotellin suosituksesta Jardim Dos Frangos -nimiseen ravintolaan, ja se saa kyllä reissun vahvimman suosituksen. Kaikki edellä mainittu tuli syötyä ja oli erinomaista.

Reissun fiineimmän ruoan söimme ravintola Feitoriassa. Ravintolalla on Michelin-tähti, ja sekä ruoka että palvelu olivat sen mukaisia. Annokset olivat pieniä taideteoksia, ja kun antoi sommelierin suositella viinin, se todellakin täydensi jokaisen maun. Olisi tekopyhää väittää, että rakastin jokaista makua. Mukaan mahtui mielestäni vähän limainen ja liian mereltä maistuva ”sea stew”, portugalilaisen perinneruuan fiini versio, ja se oli aika, no, kuten asian kuvasin, kalaisaa leipälimaa (anteeksi). Lisäksi sen kanssa nautittu punaviini oli oudointa punaista, jota lasiini on koskaan kaadettu. Väitän maistaneeni siinä simpukankuorta ja suolaa - samanlainen tunne, kuin jos nuolisi merestä poimittua kiveä. Mutta suurin osa ruuista oli huikeita, ja kokonaisuutena kokemus oli ainutlaatuinen.

Carcavelosin ranta

Kuten sanoin, aamupäivisin aloitimme palaverit kävellen ja avasimme ajatuksia päivän päämäärien suuntaan. Se toimi loistavasti. Suomen marraskuusta Portugalin valoon tuleminen oli hyvä idea, ja saimme lopulta varmasti enemmän aikaiseksi kuin edes kuvittelimme: aamupäivisin ideat ja iltapäivisin niiden toteutusmallit. Tästä voisi hyvin tulla johtoryhmille suunnattu konsepti, jos haluaisi lähteä tuotteistamaan.

Ensimmäinen rantakävelymme, ja paras niistä, oli aurinkoisella Carcavelosin rannalla, ja sitä voin suositella muillekin, niin kävelijöille kuin surffaajille. Rantaa pitkin taivalsi lukuisia koiranulkoiluttajia, ja hiukan kadehtien katselin myös meressä aaltoja nappailevia surffareita. Aurinkoinen marraskuu ja lempeästi kaatuvat, ei liian korkeat aallot olivat jotakin ihan muuta, kuin hullut aallot Ericeirassa pari vuotta sitten. Jos tulen näille huudeille uudestaan surffi mielessä, hakeudun ehkä mieluummin tänne puolelle Lissabonia.

Pieni tauko luvassa - ehtii taas muistella menneitä

Nyt on onneksi - ja toivottavasti - tämän vuoden matkat paketissa. Kunnes seuraava lähtö koittaa, ajattelin kirjoitella muutamia kaupunkeja, joita vielä uupuu. Saatanpa ottaa jonkun Kreikan saarenkin vielä käsittelyyn, ennen kuin suuntana on Teneriffa. Ja sitten Hong Kong ja Vietnam, ja sitten ehkäpä Alicante, jonne joudun, tai pääsen, työmatkalle. Keväästä tulee siis taas reipastahtinen. Pariisissakin olen luvannut perinteisesti käydä. Mutta nyt saa onneksi rauhoittua kotona vähän sitä ennen.