Dubai - liikaa kaikkea ja kaikille kaikkea

Vihdoin ehdin keittiörempan keskeltä kirjoitushommiin, ja nyt vuorossa on lupaamani Dubai. Olen käynyt Dubaissa kahdesti. Ensimmäisestä kerrasta on varmaankin 14 vuotta ja toisesta pari. Keskityn tässä jälkimmäiseen, mutta tuon mukaan tarpeellisen verran tarinoita ekaltakin reissulta.

Nähtävyyksiä ja sirkushuveja joka lähtöön

Aloitetaan vaikkapa siitä, etten erityisemmin pidä Dubaista. Se oli valikoitunut ensimmäisellä kerralla kohteeksi lyhyen lennon vuoksi, koska pitkää viikonloppua aurinkovarmassa paikassa ei juurikaan lähempää löydy keskellä talvea. Mutta Dubaihin liittyy niin paljon eettisesti arveluttavia asioita köyhästä alipalkatusta vierastyövoimasta järjettömiin, muutamien ihmisten taskuissa makaaviin miljardeihin, että paikkaan on vaikea suhtautua neutraalisti.

Dubai Mall ja himpun verran kalliimmat kahvat tai kaiteet…

Dubai Mall esimerkiksi on pompöösi (sana joka sopii harvaan, mutta tähän se sopii), kaikin tavoin överi ostoskeskus Burj Khalifan kupeessa, jonka sisällä on valtava akvaario - niin suuri, että siellä voi suorittaa sukelluskurssin. Rakennuttaja, joku multimiljonäärihallitsija, oli rakennusvaiheen lopussa tullut tarkastamaan rakennusta, ja todennut, ettei pidä siellä käytetyistä kahvoista ja kaiteista - en tarkkaan muista kummista - joten hän oli vaatinut ne kaikki vaihdettavaksi, ja niitä oli tuhansia. Rakennusprojektin hintalappu kasvoi parilla miljoonalla ja valmistuminen lykkääntyi kuukausilla, mutta ne vaihdettiin. Koska miksi ei. Juuri tämä kuvaa mielestäni hyvin Dubaita - järjettömyys.

Burj Khalifan juurella on rakennettu järvi, josta hyppää puolen tunnein ylös valtavat tanssivat suihkulähteet, ja ne todella tanssivat musiikin tahtiin. Biisi vaihtuu kerrasta toiseen ja taivaisiin kohoavat vesipatsaat esittävät koreografiaansa hämmästeleville turisteille. Asia, jonka näkeminen herätti itsessäni lähinnä kysymyksen miksi ihmeessä. Eikä siihen ole muuta vastausta, kuin miksi ei. Jos rahaa on, hulluimmankin idean voi toteuttaa, oli siinä järkeä tai ei.

Ja sitten se Burj Khalifa - rakennus, jonka koon tajuaa vasta sen vieressä seistessä. Se on oma maailmansa, josta ei tarvitse poistua, sillä siellä on kaikki kouluista ja lastentarjoista tasanteiden puutarhoihin, joissa voi vaikkapa lenkkeillä. Miniuniversumi, koska miksi ei. Ja jos sen huipulle haluaa päästä, liput pitää varata useita päiviä etukäteen. Spontaanisti jonottamalla sinne ei pääse, eli me emme sinne koskaan ehtineet.

Suuri, suurempi, järjettömän suuri Burj Khalifa.

Eikä siinä vielä kaikki, toisessa ostoskeskuksessa, Mall of the Emiratesissa on laskettelukeskus. Koska miksi ei…

Toinen kerta ja Palm Jumeirah

Toisella kerralla päädyimme Dubaihin taas kerran auringon perässä. Mutta toinen syy oli käyttämättömät lennot. Olimme saaneet Sri Lankan reissun täydellisen katastrofaalisen kotimatkan korvauksena ihan mukavan kokoiset lahjakortit, joilla olimme varanneet liput Singaporeen. Sitten tuli yksi pandemia, ja jouduimme perumaan lennot, joihin olimme jo pistäneet hiukan lisää rahaa kiinni, ja kun maailma alkoi avautua, saimme niillä bisnesluokan lennot Dubaihin. Qatarin bisnes on sen verran houkutteleva asia, että niinpä sitten kuitenkin päädyimme Miehen kanssa Dubaihin.

Näkymä parvekkeeltamme palmunoksasaarille.

Olimme kuitenkin tehneet pyhän päätöksen olla menemättä turistikohteisiin, ja valitsimme all inclusive -hotellin Palm Jumeirahin palmusaarten yläpäädystä, läheltä ikonista Atlantis the Palm -hotellia. Meidän hotellimme C Central Hotel and Resort The Palm oli varsin mukava, pienehkö hotelli kaikkien jättimäisten palatsien rinnalla. Siinä oli kiva ranta ja mukava allasalue, ja mikä parasta, hotellilta sai vuokrata kajakkeja, vesiskoottereita ja varata veneretkiä ihan minne mieli teki. Me otimme kahden aikuisen lomasta kaiken ilon irti: käytimme varmaan lähes kaikkia hotellin aktiviteetteja hieronnat mukaan luettuna, ja tietysti istuimme drinkkien kanssa auringonlaskussa ihmetellen sitä, että korona oli ohi, maailma auki ja saimme olla ihan vaan kahden neljä päivää.

Tyypit kanootilla Atlantis The Palmin edustalla.

Intialaiset ystävämme

Palm Jumeirah oli yllättävän kiva, emmekä oikeasti poistuneet saarelta kertaakaan, paitsi veneellä. Päädyimme jo ensimmäisenä päivänä juttelemaan rannan aktiviteetteja myyvien ja pyörittävien miesten kanssa, ja sitten kun halusimme lähteä veneajelulle sataman ja kanaalien alueelle ja nähdä mereltä, mitä kaikkea Dubain rannikko tarjosi, yksi miehistä lähti kuskiksi.

Aivan hirveä kuva meistä, mutta menköön…

Hän ajelutti meidät läpi Dubai Marinan satama-alueen kanaalien, joita ympäröi mieletön pilvenpiirtäjien rivistö ja ohi Dubain hallitsijan palatsin, jossa satapäinen henkilökunta piti yllä puutarhoja ja eläintarhaa vain jotta herra isoherra voi silloin tällöin viettää tässäkin residenssissään aikaa ja ihailla esimerkiksi harvinaista valkoista tiikeriä.

Parin tunnin veneajelun aikana kuulimme myös, että hän on Intiasta, paikasta, jossa Mies on ollut surffaamassa, ja hän, kuten kaikki rannan kaverit, asuu suurimman osan vuodesta Dubaissa, koska sillä rahalla hänen perheensä voi elää paremmin Intiassa. Lompakosta löytyi kuvia kahdesta pienestä lapsesta, joilla on isäänsä ikävä, ja miehen silmäkulmassa näkyi pieni kyynel, kun hän puhui lapsistaan. Sydämeen vähän sattui, eikä se ainakaan parantanut jo valmiiksi penseää suhtautumistani Dubaihin.

Dubai Marina, kanaaleja ja pilvenpiirtäjiä.

Miksi siis valita kohteeksi Dubai?

1. Saat aivan mitä haluat: Dubai kaikkien mahdollisten asioiden sulatusuuni, ja koska rahalla saa, sieltä löytyy luksusta, jota harvasta paikasta löytyy. Hyviä ravintoloita paikka on pullollaan, mutta jos mitään paikallista etsii, sitä saa todella etsiä. Ensimmäisellä kerralla kaivamalla kaivoimme yhden ravintolan, joka tarjosi autenttista paikallista ruokaa, enkä unohda sitä ikinä. Paitsi nimen olen kyllä vuosien varrella unohtanut. Pieniä annoksia erilaisia tahnoja, lihoja, pikkelöityjä vihanneksia ja dipattavia asioita tuli pöytään loputtomasti. En ole ehkä ikinä ollut niin täynnä, ja kaikki oli todella hyvää. Ja alueelle epätyypillisesti - erittäin autenttista.

Tätä, kaiken sortin pientä herkkua, mahan täydeltä.

2. Lämpö: Niin ilma kuin meri on naurettavan lämmintä. Kun kävelin hotellimme rannassa mereen ensimmäisen kerran, aloin nauraa ääneen. Veden lämpötila oli kuin lämmitetty kylpyamme - ihan käsittämätöntä. Ilma oli tuolloin syyskuussa liiankin kuuma, ja ainoa tapa selvitä oli joko pysyä ilmastoiduissa sisätiloissa tai uima-altaassa ja pitää koko ajan kylmää juomaa saatavilla.

3. Shoppailijan paratiisi: Pitääkö tätä edes sanoa, mutta ei ole asiaa, mitä et Dubaista saa. Ja kun tietää, mistä outletit löytää, voi tehdä jopa löytöjä. Tai sitten voi ostaa tuliaisiksi lapselle esim. Viidensadan euron hintaiset Balenciagan sukat. En ostanut.

Yhtä kaikki, meillä oli kivaa

Me kyllä nautimme neljästä päivästä paahtavassa kuumuudessa ihan täysin siemauksin. Qatarin bisnesluokan lennot olivat myös asia, jota voisin harrastaa vaikka aina, mutta lompakko ei valitettavasti ihan veny siihen.

Jos pistää moraaliset ja eettiset silmälaput silmille, ja elää hetken kieltäen todellisuuden, Dubaista voi nauttia ihan reilussakin mittakaavassa.

Seuraavaksi kuitenkin siirryn erään ystäväni pyynnöstä kaupunkeihin, ja kirjoittelen Euroopan kaupunkien kokemuksia. Syksyllä meitä odottaa Napoli, mutta ennen sitä on kaikenlaisia mahdollisia tarinoita tarjolla Budapestista Varsovan kautta vaikkapa Padovaan. Katsotaan, mihin päädyn.