Kypros - yllättävän mukavaa rantalomailua

Kyproksen käsittämättömän kirkkaita vesiä.

Tänä kesänä olimme lomaraadin äänestyksellä päättäneet suunnata Kyprokselle. Ainoa mielikuvani siitä oli äitini kertomus Pafosista yli kymmenen vuoden takaa, ja sen mukaan Pafos oli täynnä vanhoja raunioita. Se ei ollut vakuuttanut tähän mennessä, etenkään lasten kanssa, mutta nyt olimme kuitenkin metsästämässä hienoja rantoja — ja merikilpikonnia.

Mihin päin Kyprosta pitäisi suunnata?

Matkan suunnittelu oli alkanut perinteisesti googlailemalla eri alueiden erityispiirteitä. Pafos todellakin on historiallisen Kyproksen keskus raunioineen ja hautaluolineen. Etsimme kuitenkin ensisijaisesti rantalomaa, ja etenkin kirkkaita snorklausvesiä, joten vaikka niitäkin Pafosin ympäristössä on, paremmat löytyivät kuitenkin toiselta puolelta saarta.

Limassol on tunnettu luksusasunnoistaan ja -ravintoloistaan, ja hienoista rannoista huolimatta hylkäsin senkin. Bling bling ei ole meidän jengiä varten. Ayia Napa on paikka, jonka muistan jo lapsuuden matkaoppaista. Se on kuitenkin menomesta rantaklubeineen ja suurine hotelleineen, joten emme halunneet sinnekään. Sen läheisyydessä sijaitsee sekä Fig Tree Bayn että Protarasin upeat rannat, joita aloin tutkia paremmin. Näillä alueilla saattoi nimittäin hyvällä tuurillä nähdä merikilpikonnia ihan snorklatessakin.

Lopulta päädyin etsimään taloa Protarasin vieressä sijaitsevasta Perneran pikkukaupungista, josta oli 5-15 minuutin ajomatka kaikille kilpikonnarannoille, ja ihan kävelymatka monille hyville muillekin rannoille. Perneran Kalamies-rannalta oli joku blogaaja jopa nähnyt pparikin kertaa kilpikonnia ihan perussnorkkeleilla, ja sinne oli meiltä ihan kävelymatka. Lisäksi kaikki kaupat ja ravintolat olivat myös käveltävissä, joten aloin metsästää meidän toiveisiimme sopivinta taloa.

Kyproksen valtava villavalikoima

Meitä oli lähdössä tällä kertaa porukka, johon kuului kaksi perhettä, kolme aikuista ja kolme lasta. Tarvitsimme siis ainakin kolme makuuhuonetta, ja tämän lisäksi kävelymatka rannoille ja ravintoloihin, ja tietenkin - oma uima-allas omalla pihalla. Monessa muussa paikassa tämä olisi ollut jopa haastava lista toiveita täyttää, mutta Kyproksella tällaisia taloja oli oikeasti pilvin pimein. Ja hinnatkin olivat todella siedettäviä. Enemmän joutui maksamaan rannan välittömästä läheisyydestä, mutta 5 minuutin kävelymatkan pästä löytyi todella kattava valikoima hyvätasoisia villoja. Päädyimme lopulta Passion Villaan, joka vastasi tarpeitamme ihan täydellisesti.

Villa sijaitsi tosi lähellä rantaa, ja pientä kävelykujaa pitkin lähin taverna ja kauppa sijaitsivat parin minuutin päässä, ja muita löytyi heti niiden vierestä. Villassa oli kolme siistiä ilmastoitua makuuhuonetta ja kolme vessaa, joista kahdessa oli suihku, sekä kivan pihan grilleineen ja uima-altaineen. Keittiöstä löytyi kaikki tiskikoneesta pyykkikoneeseen ja kahvinkeittimistä leipägrilliin. Sekä olohuoneessa että ulkona katoksessa oli pöytä, jossa kuusi henkeä söi helposti. Olimme majoitukseemme todella tyytyväisiä, ja villan managerin sai helposti kiinni whatsapilla. Homma siis niin sanotusti toimi. Arvostan.

Upeat rannat ihan lähialueella: Konnos Beach ja Blue Lagoon

Vuokrasimme auton heti kentältä, ja sekin toimi tosi hyvin. Mitään vääntöä tai epäselvyyksiä ei ollut vuokratessa eikä palauttaessa, ja siksipä uskallan hyvillä mielin suositella Aercaria autonvuokraan Larnakassa. Larnakan kentältä Perneraan ajoi 45 minuuttia ja villan pihalla oli tilava parkkipaikka.

Ensimmäinen rantapäivämme kului Cape Grecon alueella olevalla upealla Konnos Beachillä. Ranta on pieni, kallioiden väliin jäävä kirkasvetinen ranta, jossa on mukava ja kohtuuhintainen rantaravintola. Kaikki rantatuolit olivat puolen päivän jälkeen täynnä, joten jos varmasti haluaa varjon ja tuolit, kannattaa mennä ajoissa, etenkin sesonkiaikana, joka ei edes vielä heinäkuun alussa ole varsinaisesti päällä.

Ranta oli kuitenkin tosi kiva ja snorklaus kivien ja kallioiden välissä aivan upea. Vesi Kyproksella on Välimereksi poikkeuksellisen kirkasta ja kalojakin näkyi ihan kivasti. Kilpikonnia ei, mutta kaikkea ei aina voi saada. Matkalla pysähdyimme ihailemaan myös Blue Lagoonin ällistyttävän turkoosia vettä, mutta kallioiset rannat olivat pienemmille lapsille liian vaikeita kiivetä, joten uimaan emmem päässeet. Blue Lagoonille kannattaakin mennä veneellä. Konnos Beachille ajoi villaltamme noin 15 minuuttia. Matkalla kotiin oli lisäksi kauhean kätevästi Lidl, jonka hintataso on paljon siedettävämpi kuin pienten turistikauppojen.

Kalamies, pieni pettymys

Olin lukenut monesta lähteestä, että Kalamies-niminen ranta oli alueen kuuluisimpia. Kenties oli ollut, mutta nyt sen toiselle laidalla oli rakennettu valtavan hotellin eteen valtava aallonmurtaja, jonka ympäristön rakennustyöt blokkasivat sekä upeat maisemat että pääsyn niille alueille, joissa kilpikonnia olisi voinut nähdä.

Ranta oli kuitenkin muuten hyvin varusteltu. Tuoleja vuokraavia pisteitä oli useita, ja jopa vapaita tuoleja löytyi. Rannan ravintolavalikoima oli aika laaja, ja kauppojakin löytyi. Viihdyimme pitkään hiekkalinnahommissa, ja lähdimme lopulta kotipihaan grillaamaan. Kalamiehelle emme kyllä palaisi, mutta jos ranta-aktiviteetit, banaaniveneet, polkuveneet ja muut sellaiset kiinnostavat, Kalamies on oikein hyvä.

Nissi Beach, Ayia Napan ytimessä, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen

Viimeisen kokonaisen rantapäivän kohdalla arvoin kolmen rannan välillä: mennäkö Nissi Beachille, Green Bayhin vai Gig Tree Bayhin. Edellisen päivän rantakahvilan vanha setä oli todennut Fig Tree Baysta, että busy busy. Jätin sen pois valikoimasta, ja lopulta päädyimme Nissille siksi, että sielläkin on ollut hyvällä tuurilla mahdollista törmätä kilpikonniin.

Nissi Beachin rauhallisemmalla reunalla.

Tulimme Nissille tapamme mukaan aika myöhään, vasta puolen päivän jälkeen. Niin parkkipaikat kuin rantatuolitkin olivat aika lailla täynnä, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme löytämään yhden varjon, jonka kahdella rantatuolilla saimme välillä vuorotellen chillata varjossa. Nissi oli yllättävän kiva: suurelle rannalle mahtui paljon jengiä, ja rannan toinen pääty oli hiljaisempi, joten pysyimme siellä. Sitä reunusti pitkä ja upea kallioinen niemi, jonka reunaa pitkin snorklatessa näin kenties eniten kaloja mitä olen Euroopan vesissä koskaan nähnyt. Pari pallokalaakin tuli kurkkimaan meitä, ja neulakaloja ui ohi omalla maagisella hiljaisuudellaan. Mini kävi pitkällä snorklausreissulla minun ja Miehen kanssa, ja Teinikin tuli kurkkimaan kaloja. Juuri tätä halusimme!

Lisäksi Nissin ravintoloissa oli hyvä valikoima ja hyvä palvelu. Vaikkei tämä ollut lainkaan yhtä idyllinen kuin Konnos, olimme valintaan varsin tyytyväisiä. 20 minuutin kotimatkakaan ei ollut lainkaan liian pitkä.

Nissi islandin saaren takana voi nähdä hyvällä tuurilla kilpikonnia. Me emme nähneet.

Päiväretki Pafosiin

Yhden päivän vietimme autoillen saaren toiseen päähän Pafosiin. Parin tunnin ajomatka perheautollamme oli kuitenkin sen verran rankka, että varsinainen Pafosin tutkiminen jäi vähälle. Lounasta söimme satamassa vanhan linnanraunion kupeessa, ja kävelimme laiskasti rantakatua hetken.

Itse saari oli paahtavassa auringossa varsin tylsää ja kuivaa katsottavaa, mutta illalla saari näytti golden hourin kauniissa valossa jopa kauniilta, ja kotiin tullessamme näimme aivan upean auringonlaskun. Tiet ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa ja liikenne varsin maltillista. Matkalla oli kiva pysähtyä uimaan jollekin ihan random rannalle, ja piipahdimme myös Limassolissa jätskille. Voisi sanoa, että otimme saaren eteläpuolen aika lailla päivässä haltuun.

Kannattaako Kyprokselle lähteä?

Kyllä. Paikka yllätti positiivisesti. Ruoka oli hyvää ja tavernat viihtyisiä; perinteinen kreikkalainen keittiö ja siihen vielä vähän halloumia päälle, niin mikä voi mennä vikaan? Rannat ja niiden taso oli todella hyvä. Rantatuoleista ei tarvinut kymppiä enempää maksaa, mikä on hurjan vähän esimerkiksi Italiaan verrattuna.

Mutta mikä parasta, ainakaan niissä paikoissa, joissa me viikon aikana olimme, kukaan ei tuputtanut tai tyrkyttänyt mitään. Etenkin Turkki on meille vähän sietämätön kaupustelijoiden ja ravintoloitten sisäänheittäjien aggressiivisuuden vuoksi. Kreikassakaan ei saa olla ihan näin rauhassa. Mutta Kyproksella kaikki antoivat lomailijoiden lomailla, ja jos halusimme apua tai keskustelua, sitä sai aina. Etenkin kun uskalsin puhua muutaman sanan kreikkaa loman loppuvaiheessa - olen opiskellut sitä puoli vuotta - sain aina itselleni loppuelämän ystäviä ja hurjan sydämellistä palvelua. Joten kalimera ja efkharisto sanavarastoon ja Kyprokselle kenties takaisin.