Välimeren toinen helmi: loma Kreetan pikkukylässä

Lapsuuden perheeni oli aina rakastanut Kreikkaa. Olin lapsena käynyt ainakin Kosilla ja Korfulla, joista jälkimmäisellä toisen kerran Teinin ollessa ihan vauva. Lisäksi olin ennen lapsia ehtinyt piipahtaa ainakin Samoksella, ja ehkä jossakin muuallakin, en ole ihan varma. Ja sitten olimme pikku-Teinin kanssa olleet Kreetalla ennenkin minun vanhempieni kanssa. Siksi ajattelin, että kaupunkilomien sijaan voisin ottaa tähän väliin toisenkin aurinkoisen matkan ja kertoa pari kesää sitten Kreetalla vietetystä kymmenestä päivästä.

Mihin päin Kreetaa suunnata?

Tunnun muuten toistavan itseäni näiden tekstien rakenteessa: aloitan aina taustoittamalla uutta paikkaa sen kautta, mihin siellä kannattaa mennä. Tälle on kyllä ihan looginen selitys, koska sillä tavalla aloitan itse jokaisen loman suunnittelun. Kun nyt palaan muistelemaan sitä, mitä kävin pari vuotta sitten Kreetasta läpi, ainakin nämä nousevat mieleen.

1. Eräs lukioaikainen ystäväni sattui olemaan matkaoppaana ensimmäisellä Kreetan reissullani, ja ihmetyksen määrä oli suuri tormätessämme Aurinkomatkojen bussissa. Matka oli vanhempieni varaama, ja siksi meillä oli ihan kunnon bussikuljetus hotellille, ja siellä meitä tervehti varsin iloinen, tuttu ihminen. Minnan kanssa ehdittiin sillä reissulla ulos syömään ja samalla sain huippuhyviä vinkkejä saaresta. Matkaoppaan mukaan kauneimmat rannat sijaitsivat etelässä Paleohoran suunnalla. Kuuluisa Elafonissin rantakin oli siinä lähellä. Koska Kreeta on kuitenkin aika iso saari, ja me lensimme Chaniaan saaren pohjoispuolelle, emme halunneet ajaa niin pitkälle. Etelä voisi olla joku päiväretken kohde.

2. Chaniasta voi lähteä kahteen suuntaan, itään tai länteen - hehe miten yllättävä havainto. Lännessä olin ollut Minin kanssa ja alueet olivat tuttuja. Chaniasta länteen löytyy kivoja, lapsiystävällisiä turistikohteita, kuten Maleme ja Kolimbari, joissa hotellivalikoima on hyvä ja palvelutaso toimiva. Siellä on myös upea Kissamoksen laguuni, joka on snorklaajalle hyvä kohde. Me emme kuitenkaan löytäneet sieltä oikein sopivaa asuntoa, koska emme etsineet hotellia vaan taloa. Siksi emme päätyneet länteen vaan itään, mutta jos lännestä etsii hyvää hotellia, vanhempani palaavat vuosi toisensa jälkeen Maleme Imperialiin, jossa mekin sillä kertaa olimme. Minulla ja Teinillä oli upea huone, jossa oli poreamme sekä kylppärissä että parvekkeella, ilta-auringon suuntaan. Hotellia voi kyllä suositella lämpimästi.

3. Chaniasta itään sijaitsee muutama klassikkokohde, kuten Rethymnon, sekä pidemmällä Hersonisson ja Agios Nikolaos. Me emme kaivanneet isoja kohteita, vaan kaipasimme juuri oikeanlaista taloa. Emmekä halunneet ajaa lentokentältä montaa tuntia, sillä meillä oli takaisin päin aikainen aamulento, emmekä halunneet lähteä neljältä liikkeelle, kuten Portugalissa. Vaikka kuvankaunis Elundan taiteilijakylä aivan länsirannikolla kiinnosti, päätimme jäädä reilun tunnin ajomatkan päähän Chaniasta, pieneen Balin kylään, josta löytyi meille juuri oikeanlainen asunto. Nyt siis asunto määritteli paikan, mutta valinta oli todella hyvä.

Sugar Villa - kuin maisemakortti vuoren rinteillä

Pieni Balin kylä sijaitsee noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Chaniasta. Eikä se varsinaisesti ole mikään pieni kalastajakylä, vaan pienehkö rantakaupunki, jossa on pieni kalastajasatama ja sen ympärillä oleville rannoille on rakentunut sopivasti ravintoloita, hotelleja ja löytyipä sieltä muutama ihan kelvollinen ruokakauppakin grillaustarpeiden hankkimiseen.

Olin etsinyt taloa kaikista mahdollisista hakupalveluista, ja päädyin lopulta vuokraamaan villan Airbnb:n kautta. Sugar Villa on osa isompaa hotellia, jonka palvelut kuuluivat myös villan vuokranneille - asia, jota me emme oikein tajunneet koko kymmenen päivän aikana. Päähotelli oli siis Filion Suites Resort & Spa, joka on all inclusive -hotelli, ja sinne kävelee villalta noin 20 minuuttia. Villan buffat olivat meidänkin käytössämme, mutta tätä ei oikeastaan koskaan missään kerrottu, joten käytimme sitä vain kerran aamiaisella, ja se ihmispaljous oli meille ihan liikaa. Illallinen olisi varmaan ollut vielä enemmän liikaa. Avaimet kuitenkin noudettiin hotellilta, ja eräänä päivänä kävimme päähotellilla manikyyrissä, ja juomassa lasit ilmaista viiniä, jolloin tajusimme, että kaikki se olisi kuulunut myös meille. Tämä siis tapahtui niin, että menimme tiskille hakemaan lasilliset, eikä kukaan halunnut rahaa. ”Where do you stay?” Kysyi baarimikko, ja kun vastasimme että in Sugar Villa, he vastasivat, että it’s free. Oliko oikeasti kaikki all inclusive myös meille vaiko eikö, se jäi ikuisesti kysymysmerkiksi, mutta ehkä joku muu haluaa ottaa selvää.

Itse villa oli ihana. Siinä oli meidän kahdelle neljän hengen perheellemme riittävästi makuuhuoneita, eli kolme alakerrassa ja yksi yläkerrassa - juuri loistava paikka teinitytöille vetäytyä omaan rauhaansa. Kolme neljästä makkarista oli varustettu omalla kylpyhuoneella. Pihalla oli upea uima-allas ja grillialue, sekä mukava varjoisa ruokailualue, josta saattoi katsella merelle ja vuoren rinteeseen ja kuunnella rinteitä kulkevien vuohien kellojen kilinää ja haistella kaikkialla kasvavan rosmariinin tuoksua helteessä. Täydellinen postikortti niin äänien, kuvien kuin tuoksujenkin suhteen.

Lisäksi paikkaa manageerasi eeppinen mister Stelios, joka oli paikalla 10 minuutissa ihan minkä tahansa asian suhteen: jos tarvittiin lisää viinilaseja, haluttiin eroon muurahaisista keittiössä tai haluttiin vaientaa naapurivillan yölliset allasbileet. Ei, emme ole boomereita, mutta meillä on lapsia, jotka halusivat nukkua… Stelios hoiti kaiken minuuteissa.

Balin kylän keskusranta

Balin ympäristössä oli paljon kauniita rantoja. Ihan ensimmäisenä päätimme kokeilla kaupungin sataman kupeessa olevaa pientä rantaa, Bali Beachiä, joka jäi oikeastaan hauskasti kaupungin kainaloon, mutta josta pääsi uimaan läheisille kallioille ja jonka kupeessa oli muutama hieno luola. Ranta ei sinänsä ollut iso eikä ihmeellinen, mutta siinä oli lapsille hyvä, matala hiekkapohja, ja mikä parasta, viereiset ravintolat, jotka myös vuokrasivat aurinkotuoleja ja -varjoja, tarjoilivat erillisestä rantamenusta ruokia ja juomia ihan sinne rannalle saakka. Ai että mitä luksusta: lapset uivat ja nauttivat, aikuiset uivat ja nauttivat, lounas hoitui rantatuolista tilattuna rantatuoleille, ja äidit saivat siinä sivussa pullollisen kylmää rosé-viiniä coolerissa suoraan aurinkovarjojen alle. Voiko lomapäivältä enempää pyytää? Lisäksi kylän paras ruokakauppa sijaitsi ihan rannan vieressä, joten kotimatkalla parkkipaikalle kävellessä pystyi hikisenä ja hiekkaisena hakemaan grillaustarpeet oman terassin illalliselle.

Livadi Beach, rantaravintoloita ja clubielämää

Meitä lähinnä, noin kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsi Livadi Beach, joka olisi ehkä ollut vierailtavissa jalan, ellei takaisinmeno olisi ollut pelkkää ylämäkeä. Hauskaa kyllä, keskustasta Livadin kautta meille ylärinteille kulki pieni juna, jolla pari kertaa joko menimme tai tulimme kaupungista. Junan päätepysäkiltä oli enää parin sadan metrin kävely meille.

Livadi Beachille päädyimme vain kerran. Ranta ei tehnyt meihin varsinaisesti vaikutusta, vaikka sen ympäristössä olikin alueen paras ravintola- ja rantaclubitarjonta. Pari kertaa olimme ihan mahtavalla pitkällä lounaalla Livadilla, ja tyttäjen iltana me äidit istuimme muutamalla margaritalla rantaclubilla, mutta uimisten ja rantaelämän suhteen Livadi jätti meidät vähän kylmäksi. Toki se tosiaan oli meitä lähinnä, ja tilasimme sen ravintoloista pari kertaa ruokaa villalle, kun emme jaksaneet kokata, ja tämän lisäksi lähin ruokakauppa sijaitsi ihan Livadin alkupuolella, eli sinne pääsi menemättä varsinaisesti kylän puolelle. Mutta jos kaipaa rantalaiffia, johon kuuluu drinkkejä, rantalentopalloa, oleskelua auringossa ja sen suuntaista toimintaa, Livadi on tosi kiva. Snorkkeleita mukanaan kantavalle siellä ei ollut oikeastaan mitään näkemistä, vaikka yritimmekin koluta sitä ympäröivät kallioisemmat rannat ja etsiä katseltavaa.

Karavostasi Beach, meidän suosikkimme alueella

Balin kylän takaa, pienen hiekkatien päästä, löytyy Karavostasin ranta, joka oli monella tapaa elämys. Sen parkkipaikka jää hienosti rannan yläpuolelle, ja sieltä oli upeat näkymät yli rannan ja sitä ympäröivien kallioisten niemenkärkien.

Näkymä parkkipaikalta alas Karavostasille.

Itse rannalla oli muutama kahvila ja ravintola, ja ranta itsessään on kapeahko suojaisa poukama, mutta palvelut olivat meille riittävät ja vesi ah niin kirkasta. Snorkkeleilla näki vähän kauempana jopa isojakin kalaparvia, ja paikalla oli pari paattia, josta sukeltajat menivät mereen, eli syvemmällä olisi ollut enemmänkin nähtävää. Näkyvyys rannalla oli upea - niin kallioisilta rinteiltä kuin veden altakin.

Rantaravintolan menu oli kerrassaan mainio ja kuten Balissa yleensäkin, hinnoiltaan aivan ihastuttavan huokea. Kuumalta rannalta oli suorastaan kiva mennä ravintolan varjoiseen suojaan hetkeksi syömään ja sitten taas snorkkelit päässä takaisin veteen. Eräät kaverimme jättivät tämän rannan väliin, koska pelkäsivät autonsa renkaiden puolesta. Kertoo varmaankin meistä, että emme edes miettineet sitä: meidän automme menevät rannoille ja renkaat kestävät jos kestävät. Ja kestiväthän ne, ei mitään ongelmaa sen kanssa.

Balin kylän (tai kaupungin) kaksi ravintolavinkkiä

Tällä reissulla söimme kesimääräistä paremmin keskimääräistä huokemammalla. En tiedä, onko hintataso kahdessa vuodessa muuttunut paljon, mutta pari kesää sitten meidän kahdenksan hengen seurueemme söi lounaan helposti 80 €:lla (sisältää olutta ja viiniä), ja illalliseen saimme suurimmillaan kulumaan 140€, mutta silloin viiniä tuli karahvissa ja alkupaloja ja jälkiruokia syötiin surutta. Kävimme kahdesti Bali Beachin yläpuolen rinteessä sijaitsevassa Panorama-nimisessä ravintolassa. Sen näkymät satamaan, rantaan ja Balin keskustan yli olivat kertakaikkisen ihanat. Lisäksi ruoka ja palvelu oli kreikkalaisittain ylitsevuotavia. Tein kerran tilauksen auttavalla kreikan taidollani, ja sain ikuisia ystäviä, koska jokainen tarjoilija oli niin tohkeissaan turistista, joka oikeasti puhui kreikkaa. Toim. Huom.: puhun kreikkaa tosi vähän, sillä olen opiskellut sitä huimat puoli vuotta Duolingolla :)

Toinen ihana ravintola oli pisin illallisemme muistaakseni juuri Stelioksen suosittelemassa ravintolassa, koska sen omisti joko hänen tätinsä tai setänsä tai joku serkun tyttärensä. Paikan nimi oli Family Taverna Nest, ja se sijaitsi kattoterassilla Balin keskustan yllä, ja istuimme siellä jonakin iltana monta tuntia. Sain täällä ehkä parasta moussakaa ikinä. Koskaan se ei ole Kreikassa huonoa, mutta täällä se oli niin hyvää, että kierin kaksin kerroin ravintolasta alas.

Nestin idyllinen sisäänkäynti sivukujalta.

Upea retkikokemus: Prevelin rotko, ranta ja palmumetsä

Halusimme tehdä joitakin vähän kauemmas suuntautuvia päiväretkiä parikin, mutta koska Kreetan etäisyydet eivät ole ihan pieniä, emme halunneet sitten kuitenkaan viettää kuutta tuntia autossa kamalan monena päivänä. Niinpä teimme vain muutaman retken, ja niistä Prevelin ranta oli heittämällä upein.

Ja sitten olimme keskellä rotkoa.

Puntaroimme pidemmän retken kohdetta pitkään, ja olimme ehkä jo henkisesti valmistautuneet maksamaan veneretkestä Kissamokseen tai Elundaan. No, kohtalo tuli vastaan, sillä meidän jengiämme ei saa aamutuimaan liikkeelle, ja ensinnäkin niille retkille olisi pitänyt lähteä kello kuusi tai seitsemän, mutta toisekseen ne olivat jo läheisiltä retkenjärjestäjiltä loppuun myyty. Ei siis kannata luottaa spontaaneihin retki-ideoihin näillä kulmilla.

Aikamme googlailtuamme päädyimme Prevelin rantaan ja rotkoon. Ne sijaitsivat saaren eteläpuolella, reilun parin tunnin siedettävän ajomatkan päässä. Emme oikeastaan tienneet lainkaan, mihin olime menossa, mutta kun kohde lähestyi, automme sujahtivat yhtäkkiä hurjan korkeana yläpuolellamme kaareutuvan rotkon läpi kulkevalle tielle. Oli pakko pysäyttää autot hetkeksi ja jäädä tien reunaan ihmettelemään ympärillä avautuvaa maisemaa: olimme Prevelin rotkon alkupäässä, ja jos olisimme lähteneet siitä seuraamaan joenuomaa, olisimme lopulta tulleet rannalle, jonne olimme matkalla. Mutta nyt näimme vain terävät, karut ja jyrkät kallionseinämät, jotka nousivat kuin napista painamalla keskeltä Kreetan maisemaa. Jo ajomatka oli ensimmäinen elämys.

Kun sitten hetken päästä parkeerasimme automme Prevelin parkkipaikalle, tajusimme, että edessämme oli noin kilometrin taivallus kallioista rinnettä alas rannalle, jossa ei olisi oikeastaan mitään palveluja. Rinne oli jyrkkä, ja Mies kantoi osan matkaa kuusivuotiasta Miniä alas rinnettä (luoja paratkoon) kun muut kantoivat kaiken maailman kelluvia flamingoja ja muita rantakasseja. Mutta alanpäin oli sentään helppoa mennä… ylöskin olisi päivän päätteeksi päästävä. Tuosta reitistä on sen verran sanottava, että ihan kaikilla jaloilla tai jokaisen kunnolla sitä ei voi tehdä. Lähinnä tasapainon menettämisen vaara kivisellä polulla on olemassa ja rinne on jyrkkä.

Mutta kuten aika usein, nytkin päämäärä palkitsi vaivannäön. Prevelin ranta oli aivan tosi upea, ja se jakautui palmumetsän vieressä, joenuoman lähellä olevaan perherantaan, ja sen takana Suoraan etelään avautuvaan isoon rantaan. Kreetan eteläpuolella oleva merialue on Libyanmeri, ja se kertoo siitä, että seuraava vastaan tuleva manner on Afrikka, tarkemmin Egypti ja Libya. Siksi aallot olivat selkeästi pohjoispuolta raffimmat ja meri kylmempi, mutta toki se näissä lämpötiloissa myös viilensi ihanasti. Pienimmille matkalaisille joenuoma oli kuitenkin kivempi uintipaikka, ja me isommat kävimme uhmaamassa Libyanmeren aaltoja.

Prevelin palmumetsä tarjosi hauskan vastapainon rantaelämälle. Paikalle on syntynyt luonnostaan palmumetsä, jonka palmut ovat harvinaisia kreetalaisia palmuja, eikä niitä juurikaan tavata muualla euroopassa. Kreetalaisessa tarustossa metsän on tietenkin jumalien aikaansaannosta, mutta luonnontiede kertoo, että palmut ovat kotoperäisiä kreetalaisia puita, jotka ovat olleet saarella jo tuhansia vuosia sitten. Niiden uusiutumiskyky on ällystyttävä, sillä vuonna 2011 metsä paloi lähes maan tasalle. Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin se on kaunis päiväkävelypaikka, jonka keskellä on upeita turkooseja joenuomia - täydellisiä paikkoja pienelle pulahdukselle kesän kuumuudessa. Myös toisen maailmansodan aikaan paikka on ollut merkittävä piilo- ja suojapaikka niin paikallisille asukkaille kuin läheisen luostarin munkeillekin. Me nautimme Prevelin rannasta, metsästä ja vaatimattomasta rantaravintolasta erittäin paljon.

Omituisin hetki: liskotalo keskellä ei mitään

Päätimme tehdä yhden pienemmän päiväretken aika lähellä sijaitsevaan Melidonin luolaan. Se vaikutti sopivan kevyeltä reissulta, eikä vaatinut keneltäkään liikaa kärsivällisyyttä. Matkalla sattui kuitenkin jotain eriskummallista: pysähdyimme tankkaamaan autoa jollakin pienenpienellä huoltoasemalla, jonka vieressä oli, kuinkas muutenkaan, liskotalo. Paikan nimi oli Reptisland. Siis käytännössä paikka oli jonkun yksityisen liskoja ja käärmeitä ja kaiken maailman matelijoita rakastavan ihmisen oma turistikohde, jossa pienellä pääsymaksulla sai pidellä käsissään ja kuulla tarinoita oikeasti aika monenlaisista käärmeistä, liskoista ja en edes muista mistä kaikista matelijoista.

Vietimme lopulta täällä enemmän aikaa kuin Melidonin luolassa, joka oli oikeastaan aika perus luola. Sinne oli tehty pieni pyhiinvaelluskohde ja haudattu merkittäviä ihmisiä, ja sinne oli paettu sotaa ja pelastettu ihmisiä. Siinäpä se.

Mies ja joku olento.

Kreikan omituinen lumovoima

En ole ollut kertaakaan Keikassa pitämättä siitä. Tulen ehkä vielä myöhemmin kertomaan Korfusta ja Samoksesta. Olisin voinut tässä kertoa reissusta Malemeen Teinin ja vanhempieni kanssa. Mutta ehkä niille tulee vielä hetkensä. Yhden asian voin kuitenkin sanoa: pidän Kreikasta. Ei ole tunteiltaa ylipursuavampaa kansaa, joille jokainen vähänkin kreikkaa puhuva on ikuisesti paras ystävä.

Auringonlasku, viini ja villan terassi - kaipaan.

Ja jos pitää kreikkalaisesta keittiöstä gyroksineen, stifadoineen, moussakoineen, tsatzikeineen ja kaikkine muine ihanine herkkuineen, voiko olla Kreikan voittanutta? Toki voi, kaikissa maissa on omat erityispiirteensä. Mutta Euroopan kesäkohteista Kreikka on yksi hurmaavimmista. Kunhan saaret eivät toinen toisensa perään pala kiitos alati kuumenevien kesien.

Seuraavasta kesälomasta en vielä tiedä, mutta silmissä siintää kaksi varmaa syyskohdetta, Napoli ja Wien. Molemmat lokakuussa. Talvella teemme ehkä paluun Aasiaan, kohdetta en vielä uskalla alkaa arvailemaan. Ja sitten on mahdollista, että talveen mahtuu myös hiihtolmareissu ehkäpä Kanarian suuntaan. Niistä myöhemmin.